tag:blogger.com,1999:blog-1167755383966044588.post9146588397270068132..comments2024-03-11T09:24:05.832+02:00Comments on Saran Kirjat: Tyttökirjaklassikkoja - Alcottin Pikku naisista...Plumfieldin poikiinSarahttp://www.blogger.com/profile/13380386279310362383noreply@blogger.comBlogger19125tag:blogger.com,1999:blog-1167755383966044588.post-62191716341403421542020-04-25T13:39:29.405+03:002020-04-25T13:39:29.405+03:00Totta! Minäkin muistelen Jon ja professorin liiton...Totta! Minäkin muistelen Jon ja professorin liiton alkaneen kuitenkin rakkaudesta. Ehkä muistan väärin, en muistanut tuota että professori ei hyväksynyt Jon kirjailijanuraa. Toisaalta Jo olisi sopinut kuitenkin itsenäiseksi kirjailijaksikin.Pearl Cloverhttps://www.blogger.com/profile/08332924193206243824noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1167755383966044588.post-70591062177296483772018-06-02T00:24:03.828+03:002018-06-02T00:24:03.828+03:00On se mielenkiintoista miten ihmiset vääntävät kät...On se mielenkiintoista miten ihmiset vääntävät kättä Jon ja Friedrichin suhteesta vielä 200 vuotta myöhemmin. Oma lukukokemukseni on täysin päinvastainen. Kun 14 vuotiaana luin "viimevuotiset ystävämme" mielestäni Jo nimenomaan oli radikaali, koska hän meni naimisiin köyhän, ulkomaailaisen, itseään hieman vanhemman miehen kanssa. Ehkä Laurie oli omaan makuuni liian sliipattu. Jon ja Friedrichin shippaamiseeni tietysti vaikuttaa se, että vuoden 1995 Pikku Naisia elokuva oli lapsuuteni suosikki ja Gabriel Byrne Friedrichinä ensi-ihastukseni. Ei hänellä ollut mitään Jon kirjoittamista vastaan, hän oli vain huolissaan tämän mielenterveydestä, kun Jo tutki murhajuttuja sun muita kirjoituksiaan varten. Niinahttp://www.fairychamber.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1167755383966044588.post-58963940871022956612013-05-23T18:37:02.321+03:002013-05-23T18:37:02.321+03:00Muistan kyllä kuinka Jon ja Laurien romanssin kari...Muistan kyllä kuinka Jon ja Laurien romanssin kariutuminen harmitti varsinkin ensimmäisellä lukukerralla, mutta toisaalta<br />kuinka monia kirjoja onkaan, joissa päähenkilöt saavat toinen toisensa...<br />Kerrankin klassikko, jossa ei käy niin. :DAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1167755383966044588.post-69262369025973155552012-12-14T22:56:38.198+02:002012-12-14T22:56:38.198+02:00anulah kiitos ja kumarrus näistä tiedoista ja link...anulah kiitos ja kumarrus näistä tiedoista ja linkeistä! Olet nähnyt suuresti vaivaa, mutta tästä on minulle hyötyä, uusia vinkkejä ja näkökulmia! Ja Kaisa-talosta noita kirjoja löytyy ja jotain englanniksikin. Menen sinne huomenna ensi kertaa tutustumaan. :)Sarahttps://www.blogger.com/profile/13380386279310362383noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1167755383966044588.post-26906169158023953852012-12-12T22:43:48.476+02:002012-12-12T22:43:48.476+02:00Ranskani on vähän ruosteessa, mutta täällä verrata...Ranskani on vähän ruosteessa, mutta täällä verrataan eri ranskannoksia Pikku naisista ja nähtävästi P.-J. Stahlin käännökseen on lykätty joku "neljä vuotta myöhemmin" -epilogi, jossa Laurie saapuu kosimaan Jo:ta :-D<br />http://www.erudit.org/revue/meta/2003/v48/n1-2/006957ar.html<br /><br />"Mais P.-J. Stahl allait plus loin encore en mariant Jo à Laurie. Fort curieusement, l’adaptation toute récente de Chantal Baligand réintroduit cette fin improbable et en totale contradiction avec le second tome. Elle reprend en effet, en l’abrégeant, l’épilogue « Quatre ans après » de 1880, où le jeune dandy Laurie devenait fermier pour l’amour de Jo, avec la bénédiction de son grand-père (Baligand 2002 : 153-156). Ainsi, le dénouement matrimonial – par une union que Louisa May Alcott s’était toujours refusé à faire, en dépit des prières de ses lectrices – est-il réactivé à l’aube du xxie siècle!"Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1167755383966044588.post-35868500312461835842012-12-12T22:32:51.678+02:002012-12-12T22:32:51.678+02:00Muistan valitettavasti vain, että nuortenkirjallis...Muistan valitettavasti vain, että nuortenkirjallisuuskirja oli ruotsinkielinen ja että lainasin Turun kaupunginkirjastosta luultavasti kesällä 1997... Muistelen, että samassa kirjassa kerrottiin että Bethin kuolema feidattiin jossain vaiheessa Viimevuotisten ystävien ruotsinnoksista.<br /><br />Saattaisi olla jompikumpi näistä - tai joku muu Klingbergin kirja, joita Turun kaupunginkirjastossa vieläkin näköjään on.<br />Klingberg, Göte: Översättningen av barn- och ungdomsböcker: en metodisk förundersökning <br />Klingberg, Göte: De främmande världarna i barn- och ungdomslitteraturen<br /><br />Toinen kirja, jossa Alcott-analyysi oli, saattoi olla Tolkienin elämäkerturi Humphrey Carpenterin "Secret gardens: a study of the golden age of children's literature". Mielikuvani on, että Humphrey ei oikein ollut Alcottin kanssa samoilla aaltopituuksilla, mutta tuon lukemisesta taitaa olla vielä pidempi aika :-)<br /><br />Kaikkea jännää kyllä selvästi on teemasta ja sen vierestä julkaistu:<br /><br />http://www.lastenkirjainstituutti.fi/4-kaantaminen-ja-adaptaatio/<br /><br />http://brave-new-words.blogspot.fi/2010/06/references-on-translating-childrens.html<br /><br />Runotyttö-käännöksistä<br />https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/30182/klassisk.pdf?sequence=1<br /><br />Klingbergiä kommentoiva Pikku naisia -käännösanalyysi<br />http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu03660.pdfAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1167755383966044588.post-91195349371215828882012-12-07T09:44:46.335+02:002012-12-07T09:44:46.335+02:00Luinkin äskettäin Syrjästäkatsojan tarinan ja niin...Luinkin äskettäin Syrjästäkatsojan tarinan ja niinhän se taisi olla! :)Sarahttps://www.blogger.com/profile/13380386279310362383noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1167755383966044588.post-40837809747791353102012-12-07T09:43:41.054+02:002012-12-07T09:43:41.054+02:00anulah, muistatko kirjan nimeä tuosta nuortenkirja...anulah, muistatko kirjan nimeä tuosta nuortenkirjallisuuden kääntämisestä? Kiinnostava!<br /><br />Mielenkiintoinen näkökulma Jo:sta ja Lauriesta. Edustiko kirjallisuustieteilijä psykoanalyyttistä kirjallisuudentutkimusta? Tuli jotenkin mieleeni...Sarahttps://www.blogger.com/profile/13380386279310362383noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1167755383966044588.post-16495945532185118052012-12-06T01:32:09.349+02:002012-12-06T01:32:09.349+02:00Näitä onnellisen lopun paineita on kai ollut muual...Näitä onnellisen lopun paineita on kai ollut muuallakin - ilmeisesti Charlotte Brontë joutui kirjoittamaan "Syrjästäkatsojan tarinan" lopun vähän tulkinnanvaraiseksi koska sekä kustantaja että isä olisivat muuten pettyneet synkeästi... :-)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1167755383966044588.post-38176547620446835022012-12-06T01:29:46.239+02:002012-12-06T01:29:46.239+02:00Luin joskus ammoin kirjan, jossa käsiteltiin nuort...Luin joskus ammoin kirjan, jossa käsiteltiin nuorten kirjallisuuden kääntämistä; sen mukaan Pikku naisten ranskannokseen oli kääntäjä omin luvin lisännyt ylimääräisen luvun, jossa Jo ja Laurie kihlautuvat. :-)<br /><br />Muuan kirjallisuustieteilijä puolestaan joskus tuumi ehkä hiukan korkealentoisesti, että Jo ei voi mennä naimisiin Laurien kanssa, koska kyse on tavallaan yhdestä ja samasta persoonasta. (Muistaakseni tuossa isä-tytär -elämäkerrassa taas todettiin, että Lauriella oli joku viehättävä esikuva johon LMA törmäsi Euroopan-matkallaan).Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1167755383966044588.post-51325242057341077812012-08-27T16:50:24.591+03:002012-08-27T16:50:24.591+03:00Minun mieleeni on taas jäänyt päällimmäiseksi miel...Minun mieleeni on taas jäänyt päällimmäiseksi mielestäni ihanan professorin kosinta:"... minulla on vain nämä tyhjät käteni..." Se oli niiin koskettavaa! Jo oli tytöistä se, johon samastuin ja jota eniten rakastin.Arjanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1167755383966044588.post-32224115487847961802012-02-13T17:37:50.801+02:002012-02-13T17:37:50.801+02:00Olin...olen yhä katkera, etteivät Jo ja Laurie men...Olin...olen yhä katkera, etteivät Jo ja Laurie menneet naimisiin ja eläneet elämäänsä onnellisesti loppuun asti yhdessä. Siksi sepittelimmekin sisareni kanssa tarinaa eteenpäin ja kehittelimme "mahdollisia" tapahtumasarjoja, joiden tuloksena Jo ja Laurie olisivat voineet mennä vanhemmalla iällä naimisiin. Suhtaudun Pikku naisia-kirjoihin intohimoisesti ja vieläkin "nuorena järkiintyneenä aikuisena" kirvelee se, miten Laurien ja Jon suhde kirjassa meni. Itkin, kun Jo antoi Laurielle pakit. Tulen nimeämään lapseni (mikäli joskus lapsia saan) Alcottin kirjojen henkilöiden mukaan. Ihana blogi! :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1167755383966044588.post-64626904547435052052011-12-07T22:49:33.634+02:002011-12-07T22:49:33.634+02:00Rakastan Alcotin kirjoja. Pikku naisia sarja saa m...Rakastan Alcotin kirjoja. Pikku naisia sarja saa minut aina kyyneliin, kun luen Bethin kuolemasta ja Dan. Danin hahmo on niin raastavan koskettava. <br />Alcotin kirjoista seuraavaksi tulee Kahdeksan serkusta ja sen jatko-osa, joka saa minut kyynelehtimään.<br />Hassua, miten erilailla ihmiset näkevät tilanteen, eihän Bhaer sinällään ollut Jon kirjoittamista vastaan, hänhän vain ei pitänyt tämän näistä myrkkytutkimuksista ja kioskikirjallisuuskokeiluista". Kyllä kai siinä kuitenkin oli hieman enemmän kuin järki takana, jos ajattelee sitä sateenvarjon alla kävelyäkin.ainohttp://www.sheferijm.vuodatus.netnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1167755383966044588.post-86714289408094487152010-05-20T15:24:30.000+03:002010-05-20T15:24:30.000+03:00Ja minä olin vihainen Annalle, kun hän sai Gilbert...Ja minä olin vihainen Annalle, kun hän sai Gilbertin ja minä en;-)<br><br>Pikku naisia olen nähnyt filminäkin ja kirja tietty on luettu monasti.Leena Lumihttp://www.leenalumi.blogspot.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1167755383966044588.post-56031690697051023172010-11-01T21:04:29.000+02:002010-11-01T21:04:29.000+02:00olen jo lukenut pikku naisia kirjan monesti ja kat...olen jo lukenut pikku naisia kirjan monesti ja katsonut elokuvankin parikymmenta kertaa:)))) pidän pikku naisista ja nyt sitten tekemään esitelmää tästä..:)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1167755383966044588.post-45764877035865802672010-11-01T23:28:26.000+02:002010-11-01T23:28:26.000+02:00Hei, hienoa, että Pikku naisia löytää uusia lukijo...Hei, hienoa, että Pikku naisia löytää uusia lukijoita edelleen ja mukavaa esitelmän tekoa!Saranoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1167755383966044588.post-74241307757293567882011-01-07T18:00:54.000+02:002011-01-07T18:00:54.000+02:00Hei! Surfailin muissa asioissa, kun törmäsin tähän...Hei! Surfailin muissa asioissa, kun törmäsin tähän analyysiisi Pikku naisista. Mukavaa luettavaa. Olet pohtinut hyvin samoja asioita kuin minäkin. Ei ollut hauskaa seurata, miten suosikkihenkilö Jo jotenkin osaksi sammui ja talttui nimen omaan "järkevän" puolisonsa vaikutuspiirissä. Myös tyttäreni saivat saman vaikutelman kirjoista, vaikka en ole sitä missään mielessä siirtänyt. Emme me nykynaiset ainakaan sulata sitä, että luova tai itsenäinen työ sammutetaan tai persoona kutistetaan. <br>Mitä Johon ja Laurieen tulee, tyttäreni puki oivasti sanoiksi, miten Jo kuitenkin piti Laurieta uskottunaan ja hengenheimolaisenaan koko ajan kaikissa huolissaan ja luovassa työssäänkin. Olisi sitten suostunut hänelle, jos ei kuitenkaan pitänyt kiinni ideastaan pysyä sinkkuna kirjailijana. Luin vastikään mielenkiintoisen englanninkielisen artikkelin siitä, että Alcott tosiaan olisi halunnut Jon pysyvän naimattomana, itsenäisenä kirjailijana mutta kustantaja palautti käsikirjoituksen ja "pakotti" Alcottin kirjoittamaan Jon naimisiin. "Uhmasta" Alcott keksi professori Bhaerin. Samassa artikkelissa mainittiin, että Alcott oli tarkoittanut kirjan jäävän pelkkään Pikku naisiin; että jatko-osia ei ollut tarkoitettu tulevaksikaan. Ilmankos hän päättää Pikku naisia -kirjan niin lupaavasti, mitä Laurieen ja Johon tulee. Sittemmin hän mielestäni petti lukijansa pahan kerran. :-)Toinen tuntematonnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1167755383966044588.post-44525859997360742492011-01-09T02:10:41.000+02:002011-01-09T02:10:41.000+02:00Hei ja kiitos paljon kommentistasi! Tuohon samaan ...Hei ja kiitos paljon kommentistasi! Tuohon samaan ilmiöön naisten tukahduttamiseen olen nyt törmännyt toisessa suositussa tyttökirjasarjassa ja palaan siihen myöhemmin, kun teen siitä erikseen blogijutun. Tervetuloa jatkossakin lukemaan blogiani! :) Olisin todella kiinnostunut lukemaan tuon englanninkielisen artikkelin, joka selittäisi hyvin Jo:n muutoksen ja samalla - (nais)kirjailijan vapauden tukahduttamisen. Vinkkaisitko minulle artikkelin nimen ja mistä lehdestä löytyy?Saranoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1167755383966044588.post-12001116777494029862011-01-10T18:55:42.000+02:002011-01-10T18:55:42.000+02:00Hei taas!Valitsin sanani edellisessä kommentissani...Hei taas!<br>Valitsin sanani edellisessä kommentissani huolimattomasti, sorry. Kyseessä oli artikkeli internetissä (http://www.kirjasto.sci.fi/lmalcott.htm) ja joku keskustelu, jossa kerrottiin Alcottin saaneen käsikirjoituksen kustantajalta takaisin vaatimuksena naittaa Jo. Yhdistelin nämä kaksi juttua mielessäni, joten kovin tieteelliseksi ei tätä lähestymistäni voi sanoa. ;-)<br>Senkin muistan takavuosina lukeneeni, että Alcott otti sen verran opikseen ilmeisen raivostuneesta Pikku naisten lukijapalautteesta, että kirjoitti "hampaat irvessä" Tytöistä parhain -teokseen Pollyn saamaan Tomin. <br>Tulen varmasti lukemaan blogiasi myöhemminkin ja odotan tätä tulevaa tyttökirjajuttuasi.Toinen tuntematonnoreply@blogger.com