lauantai 26. marraskuuta 2016

Kokemuksianne sähköisestä lastenkirjallisuudesta?


Osallistuin marraskuussa pohjoismaiseen sähköisen lastenkirjallisuuden seminaariin, jonka järjesti Lastenkirjainstituutti Tampereella. Seminaari kesti kaksi päivää ja sisälsi tiiviin ohjelman, jossa esiteltiin mm. lasten elektronista kirjallisuutta Suomesta, Islannista ja Tanskasta, pohdittiin sähköistä lukutaitoa ja kirjallisuuden sähköistymistä kouluissa sekä digitaalisen kirjallisuuden haasteita kirjastossa.

Kävin aikaisemmin tutustumassa Töölön kirjastossa Kid E-lit- näyttelyyn, joka kiertää Suomen kirjastoissa. Pohjoismaista elektronista lastenkirjallisuutta esittelevä näyttely oli aseteltu pääasiassa kirjaston lastenosastolle. Vieressäni istui innokkaita pieniä lapsia tabletteja näpyttelemässä ja itsekin innostuin katsomaan sähköistä muumikirjaa - Kuinkas sitten kävikään? Laitteita oli kuitenkin vaikeaa saada toimimaan ja kaikkiin esillä oleviin e-kirjoihin en päässyt tutustumaan. Henkilökunta kertoi, että heillä oli ollut teknisiä ongelmia laitteiden kanssa. Myös vanhemmat eivät olleet pitäneet siitä, että lasten huomion vei tabletit, kun tultiin katsomaan ja lainaamaan perinteisiä painettuja kirjoja. Vieressäni istuvan lapsen isoäiti hiukan hermostuikin, kun ei ollut saada lasta lähtemään mukaansa tabletin ääreltä.

Seminaarissa pääsin varsinaisesti tutustumaan tanskalaisen kirjailijan Merete Bryds Hellen digitaaliseen ja vuorovaikutteiseen kuvakirjaan, jossa oli mukana viehättävä 3D-maailma. Sähköisissä kirjoissa ja sovelluksissa voidaan hyödyntää myös pelillisiä ominaisuuksia. Kirjojen tekeminen on kuitenkin kallista ja Tanskassa on tuettu taiteentekijöitä. Suomessa lasten- ja nuortenkirjasovelluksia on jo tarjolla, mutta niitä on vaikea löytää. Kirjakaupoissa ja kirjastoissa sähköisiä kirjoja ei välttämättä ole näkyvillä tai niitä ei mainosteta. Seminaarissa esiteltiin kustannusalan toimesta suomalaista Lasten omaa satukirjastoa, jossa luetaan satuja kaksi miljoonaa sivua kuukaudessa. Käyttö jakautuu tasaisesti tietokoneiden, tablettien ja puhelimen käytön kesken.

Kotimainen e-kirjallisuus rantautui Suomen yleisiin kirjastoihin vasta viime vuonna. E-kirjojen lainaus on koko ajan kasvusuunnassa. Omassa työssäni e-kirjojen lainaus myös kasvoi, kun pidimme sähköisten aineistojen markkinointikampanjoita ja opastimme asiakkaita aineistojen käyttöön ja kirjojen lainaamiseen. Lasten ja nuorten sähköisiä kirjoja on hankittu vielä vähän kirjastojen kokoelmiin ja niiden käyttö on ollut vähäistä. Digitaalisen lastenkirjallisuuden tuotantomäärät ovat varsin pieniä verrattuina painettuihin lastenkirjoihin.

Monilukutaito on keskeinen käsite tämän päivän opetussuunnitelmassa. Lukemisen ja kirjoittamisen osaamisen lisäksi painopisteeksi nousee myös tekstien tuottaminen. Oppilaat ovat tehneet kouluissa esimerkiksi omia e-kirjoja rakentamalla tarinoita kuvilla ja videoilla tekstien lisäksi. Seminaarissa puhututti koulujen tasa-arvoisuus ja oppimisympäristöjen samanlaisuus laitteiden kanssa. Myös oppikirjapuolella on vielä kehittämistä e-kirjojen suhteen. Lisäksi seminaarissa mietittiin sähköisten aineistojen käyttöä terveyden kannalta. Miten sähköiset laitteet ja aineistot vaikuttavat kasvavien lasten ja nuorten terveyteen tulevaisuudessa? Tästä meillä ei ole vielä kunnolla tutkimustietoa.

Omat nuoreni ovat käyttäneet sähköisiä kirjoja lukiossa tämän syksyn. Kysyin äskettäin jakson vaihtuessa, haluavatko he mieluummin paperisen vai sähköisen kirjan kielissä. Vastaus oli kummallakin e-kirja. Sanastoja he kuitenkin opettelevat paperilta kokeita varten. Tukeeko tämä sitten juuri paremmin syvälukutaidon kehittymistä? Lukukeskuksen toteuttamassa tutkimuksessa vertailtiin neljäsluokkalaisten lasten lukemista paperisen kirjan ja sähköisen kirjan välillä. Tulokset osoittivat perinteisen paperisen kirjan suositummaksi kuin tabletilta luetun. Tabletilta luettu kirja oli kuitenkin mieluisaa lapsille, vaikka lapset kokivat keskittymisen vaikeammaksi. Tytöt ja paljon lukevat olivat eniten paperisen kirjan kannalta, kun taas pojat ja vähän lukevat suhtautuivat muita myönteisemmin e-kirjoihin.

Kysyisinkin nyt lopuksi teiltä kokemuksianne sähköisestä lasten- tai nuortenkirjallisuudesta. Lukevatko lapsenne lasten tai nuorten e-kirjoja? Oletteko lukeneet lapsille sähköisessä formaatissa esimerkiksi e-kuvakirjoja? Oletteko lainanneet digitaalista lastenkirjallisuutta kirjastosta tai ostaneet kirjakaupasta? Kokevatko lapset e-kirjat mieluisina vai suosivatko paperista kirjaa? Miten nuoret kokevat e-kirjojen (oppikirjat, kaunokirjallisuus) lukemisen? Sana on vapaa muutenkin sähköisen kirjallisuuden lukemisen kokemuksistanne!

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Anne Holt: Tuntematon uhka


Hanne Wilhemsen is back! Anne Holt on pitkästä aikaa kirjoittanut uuden Hanne Wilhelmsen-dekkarin Tuntematon uhka (Gummerus, 2016, suom. Outi Menna). Viimeksi Hanne-sarjasta on ilmestynyt Agatha Christien hengessä tehty 1222 vuonna 2008. Välissä Holt on kirjoittanut mm. profiloija Inger Johanne Vikiin keskittyviä dekkareita, mutta sitten hän menikin tappamaan päähenkilönsä! Kirjoitin jo kuusi vuotta sitten blogissani, kun Hannea ammuttiin ja kysyin: Eihän kirjailijat todellakaan saa tappaa sarjojensa päähenkilöä - eihän? Ilmeisesti Holt kyllästyi sankarittareensa Ingeriin, mutta onneksi Hanne on tullut takaisin erittäin elinvoimaisena ja aina yhtä terävänä ja persoonallisena kuin ennenkin. Mukana on myös poliisi Henrik Holme, joka esiintyi viimeisimmässä Inger Johanne Vik-dekkarissa. Ingerin aviomieskin Yngvar vilahtaa kirjan sivuilla ja lukija saa tietää hänen uusimmat kuulumisensa järkyttävän menetyksen jälkeen. Holt näyttää pitävän samojen henkilöhahmojen käytöstä eri sarjoissaan.

Henrik tutustuu omalaatuiseen ja suorapuheiseen Hanneen, kun he ryhtyvät yhdessä selvittämään jo kahdeksantoista vuotta sitten kadonneen nuoren tytön Karinan tapausta. Tourette syndrooman jonkinlaisista oireista potevalla Henrikillä ja traumatisoituneella Hannella synkkaa alusta lähtien ja kaksikon työskentely on tehokasta. Henrik käy tapaamassa Karinan silloista poikaystävää Gunnaria, joka kärsii aivovauriosta tytön katoamisen aikaan tapahtuneen pahoinpitelyn seurauksena. Pahoinpitelijöiksi epäiltiin pakistanilaistaustaisia poikia. Kyyhkysiä kasvattavasta Gunnarista huolehtii hänen äitinsä Kirsten, joka toimii kirjastonhoitajana ja vetää syrjäytyneille nuorille miehille lukupiiriä.

Entinen poliisikollega Billy T. tarvitsee myös kipeästi Hannen apua, koska epäilee poikansa Linuksen kääntyneen radikaalin islamiin. Oslossa räjähtelee pommeja ja tällä kertaa kohteena ovat maltilliset islamilaiset. Billy T. pelkää löytämiensä todisteiden perusteella poikansa osallistuneen terroristi-iskuihin. Avuton Billy T. on kuin varjo entisestään kohdatessaan Hannen monen vuoden jälkeen. Osloa uhkaa yhä pahempi tuho, kun poliisit ovat voimattomia etsiessään terroristeja ja samalla Norjan juhlallinen kansallispäivä lähestyy ja, joka kerää taas kymmeniä ja kymmeniä tuhansia ihmisiä yhteen.

Holt punoo taitavasti alati tiivistyvän jännityksen verkon tapahtumien ympärille. Samalla hän kuvaa lohduttomasti nykyistä yhteiskunnallista todellisuutta, joka on täynnä turvattomuutta, ennakkoluuloja, pelkoa ja vihaa jatkuvan terrorismiuhan ja ääriliikkeiden ilmapiirissä. Onneksi on kuitenkin älykäs Hanne, joka selvittää sotkeentuneet ja erilliset langanpätkät yhteen, mutta ehtiikö hän ajoissa pelastaa Oslon ja Norjan? Positiivista kirjan avoimessa lopussa on, että erakoitunut Hanne aikoo palata takaisin vanhaan poliisitaloonsa. Lukijana ärsyynnyin kirjailijan taas tapattaessa erään tutun henkilöhahmonsa. Pääsyyllinenkään ei ollut kovin uskottava, mutta siihen vaikuttavat omat henkilökohtaiset näkemykseni. Näistä seikoista huolimatta aion seuraavankin Hanne Wilhelmsen-dekkarin lukea, koska uskon, että jatkoa on vielä tulossa!