sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Kirjahankintoja


Kirjojen shoppailu netissä on mukavan vaivatonta ja myönnetään hiukan addiktoivaakin. Nämä verkkokaupasta tilaamani kirjat saapuivat minulle todella nopeasti. Toisesta ulkomaisesta verkkokirjakaupasta tilasin myös pari kirjaa, mutta niitä saan vielä odotella. Toinen kirjoista on luvattu tammikuun lopulla ja toinen taas helmi-maaliskuun aikana. Odottavan aika voi olla pitkä, mutta toivottavasti odotus palkitaan. Kirjahankintani ovat tausta- ja tutkimustyötäni varten ja onneksi osa kirjoista oli suhteellisen edullisia. Suomesta kirjoja ei ole saatavilla, paitsi Mary Rubion Montgomery-elämäkertaa voi lainata yliopiston kirjastosta. Hankintani ovat pääasiassa kirjailijoiden elämäkertakirjallisuutta. Ei ihan keiden tahansa kirjailijoiden, vaan tietenkin uraauurtavien tyttökirjailijoiden! Seuraavaksi muutama tärppi:

The L.M. Montgomery Reader
Benjamin Lefebvren toimittama uutuus The L.M. Montgomery Reader. Volume one: A Life in Print (2013, University of Toronto Press) on ilmestynyt ihan äskettäin. Kirja on kokoelma Montgomeryä koskevia julkisia kirjoituksia ja Montgomeryn omia esseitä, kirjeitä ja haastatteluja lehdissä. Kokoelma alkaa Anne of Green Gablesin (Annan nuoruusvuodet) julkaisemista aina kirjailijan kuolemaan saakka ja myös sen jälkeen. Uudelleenlöydetyt materiaalit ympäri maailmaa on koottu nyt kirjana ja kokoelman ensimmäinen osa keskittyy Montgomeryyn rooliin julkisena henkilönä ja kuuluisana kirjailijana. Kirjasta löytyy myös Eva-Lis Wuorion tekemä haastattelu Montgomerystä, kun hän vieraili kirjailijan kodissa Torontossa. Haastattelu julkaistiin Sirkka-lastenlehdessä vuonna 1937. Sirkka-lehden haastattelun on kääntänyt tutkija Vappu Kannas.


Mary Henley Rubion Lucy Maud Montgomery: The Gift of Wings (2008) on tuhti, liki seitsemänsataa sivuinen kirjailijan elämästä kertova teos. Salla on suositellut elämäkerran lukemista lämpimästi ja tämä sopii hyvin täydentämään Montgomeryn omien päiväkirjojen lukemisen rinnalla.


John Mattesonin Eden's Outcasts. The Story of Louisa May Alcott and Her Father (2007) kertoo Pikku naisten luojan Louisa Alcottin lisäksi hänen kuuluisasta isästään sekä isä-tytär-suhteesta. Anu Lahtinen on kirjoittanut todella monipuolisen arvion ja analyysin kirjasta Kasvatus ja Aika-lehdessä. Sieltä löytyy myös vinkkejä muihin Alcottin elämäkertoihin!


Ann Thwaiten Frances Hodgson Burnett. Beyond The Secret Garden (1974, 2007) valottaa Salainen puutarha- ja Pikku Prinsessa-kirjojen luojan Frances Burnettin värikästä elämää.

Kirjailija Laura Ingalls Wilderista löytyi vaikka kuinka monta kirjoitettua elämäkertaa. Tlasin niistä kaksi: William Andersonin Laura Ingalls Wilder: A Biography (1992) ja Pamela Smith Hillin Laura Ingalls Wilder. A Writer's Life (2007). Ensiksi aion kuitenkin  tutustua hänen tytön elämästään kertovaan Pieni talo preerialla-sarjaan.

p.s. Parhaillaan olen lukemassa erään suomalaisen kirjailijan elämästä päiväkirjojen kautta ja miten ihanaa on lukea välillä suomen kielellä, mutta sekin vaan on aika hidasta...

maanantai 13. tammikuuta 2014

Åsa Warnqvist: Besläktade själar - ruotsalaisnaisten lukukokemuksia Montgomeryn Anna-kirjoista


L.M. Montgomeryn tunnetuin teos Annan nuoruusvuodet (Anne of Green Gables) käännettiin ensimmäisenä naapurimaassamme Ruotsissa nimellä Anne på Grönkulla vain vuosi ilmestymisensä jälkeen 1909. Kirjallisuudentutkija Åsa Warnqvist kuulutti Anne på Grönkulla 100-juhlavuoden kunniaksi  ruotsalaisten lukukokemuksia Montgomeryn teoksista. Besläktade själar. Läsupplevelser av Anne på Grönkulla (BTJ, Lund, 2009) on Warnqvistin kokoama antologia lukijoiden vastauksista. Suomessa vastaavanlainen lukukokemusten keruu Montgomeryn teosten vastaanotosta toteutettiin 2003. Suvi Aholan & Satu Koskimiehen toimittamassa antologiassa Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt (Tammi, 2005) suomalaislukijat kertovat suosikeistaan, Anna- ja Runotyttö-kirjoista.

Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt on ollut innoittajani kerätessäni suomalaisten tyttökirjojen lukukokemuksia viime vuonna. Besläktade själar (sukulaissielut)  innoittaa minua taas lukumuistojen äärelle. Warnqvist sai sähköpostitse yli 300 kirjettä, joista hän on koonnut teokseensa 65 lukijakirjoitusta. Lukijakirjeitä tuli eri-ikäisiltä tytöiltä ja naisilta. Muutama prosentti vastaajista oli miehiä. Nuorimmat kirjoittajista olivat 12-vuotiaita ja vanhin melkein 93-vuotias. Lukijat kirjoittavat avoimesti, kuinka Montgomeryn teokset ovat koskettaneet heidän elämäänsä. Monet muistelevat, kun lukivat ensimmäistä kertaa lapsuudessaan Anne på Grönkullaa, joka on heidän suosikkikirjansa. Kirjoitukset, jotka tähän antologiaan on otettu mukaan käsittelevät enimmäkseen Anna-kirjoja ja erityisesti Annan nuoruusvuosia. Kirjan loppupuolella on muutama kirjoitus Runotyttö-kirjoista.

L.M. Montgomery on myös monen lukijan suosikkikirjailija. Lukijoihin vetoavat Montgomeryn kieli, huumori, romantiikka, henkilöhahmot ja luonnonkuvaukset. Anna-kirjoja ovat lukeneet niin äidit, tyttäret kuin isoäiditkin sekä muut sukulaiset. Kirjat yhdistävät eri sukupolvia, kuten meillä Suomessakin. Lukijoiden kertomukset ovat samantyyppisiä sisällöiltään, kuin suomalaislukijoiden kirjoitukset. Anna-kirjoja luetaan eri-ikäisenä yhä uudestaan ja uudestaan. Lukijat näkevät uusilla lukukerroilla uusia asioita ja samaistuvat eri henkilöhahmoihin riippuen, minkä ikäisiä he ovat lukuhetkellä. Anna on ystävä ja esikuva, johon samaistutaan eniten. Kirjoissa käsitetellään vaikeita asioita, kuten kuolemaa ja lapsen menetystä. Ne herättävät voimakkaita tunteita lukijoissa. 

14-vuotias Beata von Grothusen kirjoittaa mm. tuntemuksiaan Kotikunnaan Rillasta:

"Senare i boken Lilla Marilla, så dör även ett annat av hennes barn, Walter, i första världskriget. Det är jättesorligt, och ja började gråta när jag läste det. Det var också jättesorligt när det första barnet dör, direkt efter födseln. När man känner sådana känslor när man läser bok, sä är det ett bevis på att den är bra!!!" (224)

Ruotsinsuomalainen Tiina Rosenberg kirjoittaa taas Runotyttö-kirjojen lukukokemuksistaan ja kiteyttää hyvin seuraavassa tyttökirjan ytimen:

"Flicklitteraturen lärde mig känslornas språk. Det handlade om alla slag känslor, men jag fäste mig särskilt vid de starka vänskapsband mellan flickor och unga kvinnor som är så centrala för flickboken som litterär genre. Detta gäller inte Emily och Ilse, Anne och Diana utan också flera andra. Kort sammanfattat kan jag säga att flicboken utmärks av en mycket nära och intensiv vänskapsrelationen mellan huvudpersonen och en flicka i samma ålder." (293)

Besläktade själar on kiehtova ja mukaansatempaava teos Montgomeryn romaanien merkityksestä lukijoille. Jopa lastenkirjailija Astrid Lindgreniin Anne på Grönkulla on aikanaan tehnyt syvän vaikutuksen ja punahiuksinen Anna on ollut Peppi Pitkätossu- ja Marikki-hahmojen esikuvana. Besläktade själar alkaa L.M. Montgomeryn pojantyttären Kate Macdonald Butlerin sydämellisillä alkusanoilla. Butler on kirjoittanut aikaisemmin isovanhempiensä mielenterveysongelmista ja isoäitinsä masennuksesta. Lukijakertomusten lisäksi antologia sisältää kaksi Granqvistin artikkelia Montgomeryn elämästä ja tuotannosta sekä matkan Montgomeryn jalanjäljille tämän päivän Kanadassa. Granqvistin kuvailu Montgomeryn elämän paikoista ja siihen sopivat valokuvat alkavat virittää sopivasti minussa matkakuumetta... Myös joidenkin lukijoiden kirjoituksissa kuvataan heidän unelmiensa matkaa Prinssi Edwardin saarelle Annan maisemiin. Kirjassa on hauskana lisänä Montgomeryn oma vanukasresepti Månvikspudding, joka oli hänen herkkuaan. Mitä tarkoittaa månvik?

Ruotsin kielen taitoni riitti tämän kirjan lukemiseen ja tarvittaessa käytin sanakirjaa. Niille, jotka haluavat tutustua lukijoiden persoonallisiin ja omakohtaisiin kokemuksiin Montgomeryn teoksista, suosittelen Warnqvistin  teoksen lisäksi myös Aholan & Koskimiehen monipuolista teosta.


p.s. Kohta lähestyy uuden (vanhan) projektini h-hetki ja esitän teille pian kysymyksiä! :)

lauantai 4. tammikuuta 2014

Virginia Woolfin ensimmäinen suomennettu esseekokoelma: Kiitäjän kuolema ja muita esseitä


Eilen kirjastossa silmiini osui Virginia Woolfin tuotannosta suomennettu uutuus Kiitäjän kuolema ja muita esseitä (Teos, 2013). Jaana Kapari-Jatta on suomentanut kokoelman Woolfin esseitä koko hänen kirjallisen uransa ajalta. Esseitä teokseen on valittu kaiken kaikkiaan 66 Woolfin satojen tekstien joukosta. Olen ollut viimeisen vuorokauden aikana todella innoissani tästä kokoelmasta, sillä olen odottanut kauan, että Woolfin esseitä suomennettaisiin. Tilasin muutama vuosi sitten ruotsinkielisen Woolfin esseekokoelman London, jonka kanssa en ole päässyt alkua pidemmälle. Päädyin tilaamaan kokoelman kansikuvan takia, koska siinä oli niin ihanat vanhanajan kaasulamput! Alkukielisinä olisin jo esseet lukenut, mutta ruotsiksi Woolf ei ole minulta sujunut. Miten makea yllätys oli, että tässä suomennetussa kokoelmasta löytyvät näitä Lontoon kaupunkielämää käsitteleviä esseitä.

Kiitäjän kuolema-kokoelmassa esseet on jaoteltu kirjallisuusesseisiin ja muihin esseisiin, jotka monet käsittelevät myös kirjallisuutta, kirjailijoita, matkailua tai naisen asemaa. Olen lukenut pääasiassa kirjallisuusesseitä ja muita esseitä sieltä sun täältä, mikä minua on kiinnostanut. Esseistinä Woolf on nerokas ja esseestä hän kirjoittaakin mm. näin: Essee on kuitenkin kirjallisuudenlajeista se, joka vähiten vaatii käyttämään hankalia sanoja. Sitä hallitsee yksinkertaisesti periaate, että sen tulisi tuottaa nautintoa; halu, jonka ajamana ihminen ottaa esseen hyllystä, on yksinkertainen toive nautinnosta. Esseen tulisi ottaa lumoihinsa ensimmäisellä sanallaan ja pitää pauloissaan niin että virkistynyt lukija havahtuu muuhun maailmaan vasta viimeisen sanan kohdalla. (s. 90) Minulle on käynyt näin Woolfin esseiden kanssa ja uskon, että jokainen kirjan ystävä löytää näistä esseistä nautintoa.

Naiset ja kaunokirjallisuus-esseessä Woolf tarkastelee tuttua aihettaan naisten kirjoittamista, jota hän on käsitellyt tunnetussa teoksessaan Oma huone (1929). Brittiläisiin klassikkokirjailijoihin Jane Austeniin, Charlotte ja Emily Brontëen hän viittaa monissa esseissään. Miten säkenöiviä ja älykkäitä kirjoituksia! Tai miten oivaltavasti hän kirjoittaa Katherine Mansfieldin herkästä mielestä. Tunteja kirjastossa-esseestä minulle tuli hauskoja mielleyhtymiä kirjabloggareihin kirjaluetteloineen. Mary Wollstonecraft-esseen jälkeen olin ihan huumassa. Woolf kirjoittaa myös kauhuromantiikasta ja yliluonnollisuudesta kirjallisuudessa ja hänen tekstiensä ajattomuus on hämmästyttävää. Toiset esseet ovat pidempiä ja toiset taas lyhyitä, kiteytyneenä kaikki olennainen.

Woolfin tekstit saivat taas pohtimaan omaa lukemistani. Woof kirjoittaa näin: "Selvitettäköön ensi alkuun vanha sekaannus oppimisesta ja lukemisesta pitävän ihmisen välillä ja osoitettakoon, että nämä kaksi eivät kuulu mitenkään yhteen. Oppinut ihminen on paikoillaan pysyvä ja keskittynyt yksinäinen intoilija, joka tutkii kirjoja löytääkseen jonkun tietyn totuuden jyvän, jota hän kaipaa kiihkeästi. Jos hän innostuu lukemisesta, tavoitteet hupenevat hänen käsistään. Lukijan taas on hillittävä oppimisintonsa alusta alkaen; siitä ei ole haittaa, jos tieto jää hänen päähänsä, mutta tiedon tavoittelu, systemaattinen lukeminen, erikois- tai asiantuntijuuteen pyrkiminen on omiaan tappamaan sen, mitä mieluusti pidämme humanistisempana intohimona epäitsekkääseen lukemiseen lukemisen vuoksi." (s. 210) Jos ymmärrän tämän Woolfin tarkoittamalla tavalla, niin minun oma lukemiseni on hemmetin itsekästä! Nykyään itse asiassa piiskaan itseäni lukemisella enkä anna itselleni armoa tai yhtä vapaahetkeä, koska en hae lukemisestä tällä hetkellä mitään mielihyvää, jota Woolf korostaa monissa esseissään. Tietysti tässä hänen ajatuksessaan on jonkinlaista ironiaa...

En ole lukenut tätä yli viisisataa sivuista teosta vielä kokonaan (ehkä puolet), mutta haluan esseekokoelman ehdottomasti omakseni, jolloin voin lukea silloin tälloin nautiskellen Woolfin innoittavan esseen. Haluan palata näihin syvällisiin ajatuksiin, jotka aukenevat, kun niitä lukee tarpeeksi kauan, että ymmärtää tai sitten yksi kerta riittää ymmärrykseen. Kokoelmassa on hakemisto esseiden alkukielisten nimien mukaan, mutta ei selityksiä mm. henkilöistä, joihin viitataan. Toisinaan olisin joistain kirjailijoista kaivannut vähän enemmän lisätietoa esseen lukemisen yhteydessä, mutta eniten kaipasin esseen alkuperäistä kirjoittamisvuotta. Se olisi auttanut sijoittamaan esseen historialliseen kontekstiinsa. Kääntäjänä Kapari-Jatta on tehnyt erinomaisen kulttuuriteon ja toivottavasti hän innostuu kääntämään lisää Woolfin tekstejä. Erityisesti, jos hän löytäisi joistain esseistä viittauksia lasten- ja nuortenkirjailijoihin, kuten Alcottiin tai Montgomeryyn...tai ehkä minä vielä joskus näen unta keskustelemassa Woolfin kanssa tyttökirjallisuudesta...

torstai 2. tammikuuta 2014

Montgomeryn päiväkirja: The Complete Journals of L.M. Montgomery. The PEI Years, 1889–1900.


L.M. Montgomeryn päiväkirjoista on ilmestynyt  lyhennetty viisiosainen  kokoelma The Selected Journals of L.M. Montgomery vuosina 1985-2004 Mary Rubion & Elizabeth Waterstonin toimittamina. Päiväkirjat kattavat Mongomeryn elämästä vuodet 1889-1942. Samat tekijät Rubio ja Waterston ovat toimittaneet nyt Montgomeryn päiväkirjoista kaksi osaa täysin lyhentämättöminä versioina, kuten kirjailija itsekin halusi ne julkaistavan. Vuosi sitten sain syntymäpäivälahjaksi ensimmäisen täydellisen osan: The Complete Journals of L.M. Montgomery. The PEI Years, 1889–1900. (Oxford University Press, 2012). Viime vuonna 2013 ilmestyi myös toinen päiväkirjan lyhentämätön osa: The Complete Journals of L.M. Montgomery. The PEI Years, 1901–1911, joka on minulta vielä hankkimatta.

Lucy Maud Montgomery alkoi kirjoittaa salaista päiväkirjaansa 14-vuotiaana. Ensimmäinen kokonaan toimitettu päiväkirja käsittää Montgomeryn käsinkirjoitetuista päiväkirjoista lähes kaksi osaa. Ensimmäinen merkintä alkaa 21.9.1889 ja viimeinen merkintä päättyy 22.12.1900 Montgomeryn ollessa 26-vuotias. Päiväkirja sisältää merkintöjen lisäksi myös Montgomeryn omia valokuvia (250 kpl), postikortteja ja sanomalehtikirjoituksia aseteltuina niin kuin ne ovat alkuperäisessä päiväkirjassakin. Vapun blogista voi katsoa valokuvia alkuperäisistä päiväkirjoista, joita säilytetään Guelphin yliopiston arkistossa.

Joulunpyhät olivat minulle vihdoin otollinen aika Montgomeryn päiväkirjan lukemiseen. Kirjoitan nyt ylös muistiinpanoja ja ajatuksiani, joita minulla on herännyt tähän mennessä, kun olen lukenut sivulle 109 ja reilut kaksi vuotta L.M. Montgomeryn elämästä teininä. Päiväkirjaa on jäljellä siis kahdeksan vuotta ja yli 300 sivua!

Päiväkirjan alkaessa Maud asuu Cavendishin kylässä Prinssi Edwardin saarella (PEI) Kanadassa. Hän on aina asunut äidinpuoleisten isovanhempiensa Macneillien luona. Maudin äiti on kuollut ja isä asuu Prince Albertissa (PA) Saskatchewanissa, missä hän on avioitunut uudestaan. Maudilla on äitipuoli ja kaksivuotias sisarpuoli Kate, joita hän ei ole koskaan tavannut. Hän ei kerro paljonkaan isovanhemmistaan vain sen, että he ovat vastahakoisia tytön ulosmenemisille ja hänen ystäviensä kutsumisesta kylään. Maud kertoo paljon ystävistään ja koulutovereistaan, joiden kanssa hän viettää aikaansa ja sosiaalinen elämä on vilkasta. Hänen hyviä ystäviään ovat Mollie, Pensie ja Nate. Maud harrastaa musiikkia ja lausuntaa sekä esiintyy myös yleisölle. Naten kanssa Maud keskustelee paljon kirjoista. He kumpikin rakastavat lukemista. Natelta tyttö saa myös ensimmäisen rakkauskirjeensä. Koulussa tuleva kirjailija tietenkin pitää eniten ainekirjoituksesta, mutta laskuoppi ei ole hänen mieliaineitaan.

Suurin muutos Montgomeryn elämässä tapahtuu, kun hän muuttaa isänsä Hugh Montgomeryn ja tämän uuden vaimon Mary Ann Montgomeryn luokse PA:han. Hän on onnellinen, että saa olla isänsä kanssa ja odottaa äitipuolensa tapaamista. Elokuussa 1890 15-vuotias Maud matkustaa isoisä Montgomeryn kanssa pitkän matkan 3000 mailia isänsä luokse. Maudin isän isä Donald Montgomery toimii senaattorina Ottawassa. Isoisä Montgomery on läheisempi Maudille, kuin isoisä Macneill, jonka luona tyttö on aina asunut. "Allthough I've lived all my life with for Grandfather Macneill I haven't anything like the affection for him that I have for Grandpa Montgomery. I love him. He is always so good and kind and gentle to me." (s. 36) Kun Maud palaa vuoden jälkeen takaisin PEI:hin, hän ei kerro mitään kasvatti-isovanhempiensa jälleennäkemisestä tai omista tunteistaan. Isoäitiään hän ei ole vielä tähän asti lukiessani kuvaillut oikeastaan mitenkään.

Äitipuoli osoittautuu pettymykseksi Maudille ja tyttö huomaa jo parin päivän jälkeen uudessa kodissaan etteivät he tule toimeen. "She seems to have a dreadful disposition - sulky, jealous, underhanded and mean. I know I am not going to to be happy here. I have been as nice as respectful to her as I could be but I find myself disliking and fearing her, and that is not a pleasant prospect." (43) Isäänsä Maud rakastaa ja ihailee ja hän ei voi sietää, miten Mrs. Montgomery kohtelee aviomiestään. Maud tuntee itsensä myös yksinäiseksi ja koti-ikävä vaivaa. Syyskuun alussa hän aloittaa High Schoolin. Hän haluaa suorittaa opettajan tutkinnon. Koulussa Maud viihtyy ja saa uusia tovereita. Erityisesti Willie Pitchardista tulee Maudille läheinen ystävä ja tämän sisaresta Laurasta. Willie ihastuu Maudiin, mutta tytön tunteet ovat enemmänkin toverillisia. Mr. Mustard on Maudin opettaja, joka alkaa useasti vierailemaan nyt 16-vuotiaan täyttäneen Maudin luona varsinkin silloin kuin tytön vanhemmat ovat poissa. Maud pitää vierailuja epämiellyttävinä ja varsinkin kun hän aavistaa Mustardin ihastuneen häneen. Maudin mukaan koko kaupunki puhuu siitä. Minkähän ikäinen tämä opettaja mahtaa olla?

PA:ssa ollessaan Montgomeryn ensimmäinen runo julkaistaan PEI:n Charlottetownin  Patriot-lehdessä joulukuussa 1890. Se on Maudin elämän upein päivä ja isä on tästä mielissään. Montgomeryn kirjoittama artikkeli taas julkaistaan PA:n The Times-lehdessä samana vuonna. Helmikuussa 1891 Maud saa velipuolen Davidin. Maud joutuu lopettamaan koulun maaliskuussa, koska hän hoitaa uusperheensä kotitöitä ja vauvaa. Hän on hyvin pettynyt ja turhautunut tilanteeseen, koska hän olisi halunnut kouluttaa itsensä. I came out here in the hope of getting to a good school and this is the result. I do not say a word, because it would make father feel so bad. (s. 64) The truth of the matter is I've been vorkingl like a slave for the past eight months and I've just gone beyond my strength. I've had to do all the work this house, expect the washing, and help the baby, besides, while Mrs. Montgomery parades the streets or visit her relatives. (s. 82-83)

Maud ikävöi vuoden poissaolonsa aikana kotisaartaan, sen merta ja rantaa. PEI:hin hän matkustaa lopulta takaisin elokuussa 1891. Päiväkirjassa ei kerrota, oliko Maudin tarkoitus asua isänsä luona pysyvästi vai vain väliaikaisesti. Ja jos asuminen olikin väliaikaista, niin se loppui lyhyeen. Maudille jäähyväisten jättäminen on surullista, mutta vanhojen ystävien ja sukulaisten jälleentapaaminen on ratkiriemukasta kotona Cavendishissä. Päiväkirjan ihaninta antia on Montgomeryn käyttämä kieli ja hänen myöhemmin julkaistuista kirjoistaan tutut maisemat ja tunnelmat, joita hän maalaa lukijansa eteen jo näin varhain teini-ikäisenä tyttönä. Tyttären ja isän suhteesta voi aistia jotain samaa, mitä hän on kuvannut Jane-kirjoissa. Rakastavaisten polusta Montgomery kirjoittaa jo tässä ensimmäisessä päiväkirjassaan. "The school woods are lovely now and I explored the old brook all over. Then I went away up to the Trouting Pool and through Lover's Lane. The maples and birches that met overhead were pale yellow and green and the field beyond was encircled by little, fairy-like yellow birches. Somehow, all these things appeal to me more keenly this autumn than they ever did before." (s. 103)

Pidän vähän aikaa taukoa Montgomeryn päiväkirjan lukemisesta, mutta palaan siihen pian takaisin. Maria on kirjoittanut myös blogissaan päiväkirjasta. Kaipa tämän voin jo teille paljastaa, että olen matkustamassa ensi kesänä tuonne Mongomeryn kultaiselle vehreälle saarelle. Ja jotain muutakin jännittävää on tapahtumassa tänä vuonna...olkaa kuulolla!

Kuva Wikipediasta. Maud 10-vuotiaana, jolloin hän kirjoitti jo päiväkirjaa, mutta tuhosi sen, koska piti sitä tylsänä.

p.s. Maud viittaa päiväkirjassaan Pansy-kirjaan. "Salapoliisityöni" jälkeen kyseessä on kirjailija Isabella Aldenin käyttämä nimimerkki Pansy. Mutta missä hänen tuotannossaan esiinty Pansy-niminen tyttösankaritar?