lauantai 27. lokakuuta 2012

Mahtavaa nuorta voimaa ja nuortenkirjailijoita Helsingin kirjamessuilla!

Mila Teräs

Terhi Rannela

Salla Simukka

Seita Vuorela

Laura Lähteenmäki

Siiri Enoranta
Kirjamessut on panostanut tänä vuonna vahvasti nuorten lukemiseen. Kallion ilmaisutaidon lukion oppilaat ovat haastatelleet Louhi-lavalla nuortenkirjailijoita ja juontaneet ohjelman. Lukiolaiset päivittävät myös messutapahtumia sosiaalisessa mediassa, kuten Facebookista löytyy sivusto KirjaKallio. Olen kolmena päivänä ollut kuuntelemassa ja bongaamassa kirjailijoita. Vaikutuksen minuun on tehnyt nuorten perehtyminen haastattelemiensa kirjailijoiden kirjoihin ja todella asiantuntevat ja napakat kysymykset.

Louhen tilassa on otettu huomioon nuorten viihtyminen ja löhöilytyynyillä on voinut oleskella vapaammin. Graffitiseinään jokainen kirjailijavieras on kirjoittanut nimensä haastattelun jälkeen. Kuten kuvista näkyy niin torstaina nimiä oli huomattavasti vähemmän kuin tänään lauantaina. Miltä seinä näyttääkään huomenna messujen jälkeen?

Mila Teräs puhui Perhosen varjo (Otava, 2012) kirjastaan, joka käsittelee rankkaakin aihetta syömishäiriötä, mutta fantasiaelementein. Kirja onkin minulla odottamassa jo hyllyssä. Terhi Rannela taas kertoi Korkea puoliso (Karisto, 2012) romaanistaan ja siitä, miten hyvin heillä sujuu yhteistyö Anneli Kannon kanssa yhdessä kirjoittaessa. Terhi kertoi oppineensa paljon Kannolta ja ikävöi jo nyt Kuparisaari-trilogian kirjoittamisen päättymistä. Hauskasti lukiolaiset olivat virittäytyneet kirjan maailmaan pukeutumistyylillään. Dystopia-keskusteluihin en ehtinyt mukaan, mutta Salla Simukalta kuulin, että seuraavaksi hän aloittaa trillerimäisen nuortenkirjasarjan. Kuulostaa jännittävältä!

Osallistuin tänään myös WSOY:n järjestämään kirjabloggaajien aamiaiseen, jossa oli mukana mm. nuortenkirjailijoita kertomassa kirjoistaan. Seita Vuorelalta on juuri ilmestynyt Karikko (WSOY, 2012), jota jo heti aloin lukea kotimatkalla. Koskettavassa haastattelussa Vuorela kertoi nuortenkirjastaan, joka kertoo menetyksestä ja surusta maagisen realismin keinoin. Laura Lähteenmäki taas kertoi dystopisesta romaanistaan Niskaan putoava taivas (WSOY, 2012), joka aloittaa tulevaisuuden asuinpaikasta North Endistä kertovan nuortenkirjasarjan. Kirja kuvatessaan tuli ihan hytisyttävä olo, sillä niin kylmältä talvet kuulostavat ilmastonmuutoksen jälkeen. North Endin jatko-osa kuulosti kiinnostavalta, sillä sitten onkin kevät ja tulva yllättää asuinympäristön. Toinen osa ilmestyy ensi vuonna. Lähteenmäeltä on tulossa myös uusi nuortenromaani Iskelmiä ensi vuoden maaliskuussa, joka taas käsittelee parisuhdeväkivaltaa.

Viimeiseksi kävin kuuntelemassa Siiri Enorannan haastattelua, jossa käsiteltiin hänen Painajaisten lintukoto (WSOY, 2012) romaaniaan. Enoranta puhui unista ja siitä miten hän on nähnyt paljon painajaisia parin viimeisen vuoden ajan. Edes romaanin ilmestyminen ei ole saanut niitä loppumaan. Enorannan mielestä ihmiset näkevät unia niin kuin ennenkin, mutta eivät muista niitä, koska eivät ehdi miettimään uniaan kaikessa kiireessään. Herkällä kirjailijalla on työn alla kiinnostava uusi dystooppinen nuortenkirja, joka kertoo kahden pojan rakkaustarinan tulevaisuuden uhkakuvamaailmassa. Toivotan Siirille tsemppiä ja painajaisten päättymistä!

Huomenna, sunnuntaina Louhessa on vaikka mitä mielenkiintoista keskustelua ja kirjailijavierailuja mm. Annukka Salamaa, Venla Saaloa, Hanna van der Steeniä, Magdaleena Haita jne. Menkää ihmiset kuuntelemaan todella hyviä keskusteluja! Messut ovat nyt minun kohdaltani ohi ja lepään huomisen päivän. Olo on haikea, mutta tyytyväinen. Mukavaa oli tavata toisia kirjabloggareita ja lämpimät kiitokset vielä WSOY:n kustantamolle tilaisuuden järjestämisestä! Ja tottakai, kirjahankintojakin tuli tehtyä niitä tyttökirjamaisia enimmäkseen, mutta vähän muutakin!

tiistai 23. lokakuuta 2012

Sähkökirjana Riikka Pulkkisen Vieras


Riikka Pulkkisen Vieras (Otava, 2012) tuli luettua vauhdilla, sillä lainasin kirjan Helmet-kirjaston uudesta kokeiluluontoisesta sähkökirjapalvelusta. Ebib-palvelu tarjoaa kotimaista uutuuskirjallisuutta verkkokirjaston asiakkaille ja kokeilu on voimassa vuoden loppuun saakka. Varasin kirjan ja sainkin sen nopeasti luettavakseni. Laina-aikaa kirjoilla on 1 tai 7 vrk. Luin aluksi kirjaa kätevästi tietokoneen selaimessa (Mozilla Firefox tai Google Chrome), mutta sitten latasin sen iPadilleni. Sen jälkeen kirjan saattoikin ottaa sohvalle mukavampaa lukuasentoon.

Lukemiseni lennokkuuteen vaikutti lyhyen laina-ajan lisäksi myös Pulkkisen sujuvahko teksti, joka imaisi minut mukaansa. Vieras kertoo naispapista, joka menettää uskonsa. Maria jättää seurakuntansa, miehensä ja kotinsa ja matkustaa New Yorkiin. Suurkaupungin monikulttuu-risessa sykkeessä kolmekymppinen nainen miettii takaumina elämäänsä ja nuoruuttaan. Maria on seurakuntapastorina toimiessaan ystävystynyt pienen maahanmuuttajatytön Yasminan kanssa. Valoisa ja eläväinen Yasmina yrittää kuitenkin kertoa, että kaikki ei olekaan hyvin. Tyttöä vainotaan. Kirjan edetessä loppua kohden selviää, mitä Yasminalle tapahtui.

Toisissa takaumissa Maria muistelee nuorta minäänsä, joka sairastuu syömishäiriöön, anoreksia nervosaan. Maria on ollut yhdessä perustamassa lahkomaista ryhmää, missä uskonnollinen kiihkeys, ääriuskonnollisuus johtaa tytön sairaalloiseen laihduttamiseen. Maria luulee olevansa uudestisyntynyt Messias.

Pulkkinen käsittelee muukalaisuuden, ulkopuolisuuden ja toiseuden kokemuksia hyvin herkästi. Myös Maria on kulttuuriselta identiteetiltään toinen ja hän etsii minuuttaan, syntyperäänsä vieraassa kaupungissa. Tanssista tulee hänen uusi maailmansa. Tuttuun Pulkkisen tyyliin tekstissä vilahtelee latinalaisia ja vierasperäisiä termejä sekä sanojen toistoa. Uutta minulle (en ole lukenut Totta) oli joissain kohdissa tekstin muoto runomaisin säkein. En tästä erityisemmin pitänyt tai ainakin iPadilla luettaessa se ei ollut kovin toimivaa. Muuten Vieras oli sellainen lukukokemus, josta jäi päällimmäiseksi hyvä tunne. Miellyttävää oli lukea myös sähköistä kirjaa, vaikka yhteyden palveluun joutui välillä muodostamaan uudelleen.

Vieraasta ovat aikaisemmin kirjoittaneet ainakin Jenni, Liisa, Katja ja Hemuli, jotka ovat myös pitäneet kirjasta. Luru taas on kokeillut uutta Ebib-palvelua. 

maanantai 22. lokakuuta 2012

Kauhumaista tunnelmaa Nina Petanderin "nuortenkirjassa" Pläts!

Nina Petanderin esikoiskirjasta Pläts! (Otava, 2009) kuulin kirjailijalta itseltään. Hän kertoi nuortenkirjastaan, jonka päähenkilö Antiina on varsinainen anti-Tiina, vastakohta tunnetulle tyttökirjasankarittarellemme Tiinalle. 

Ollaan 80-luvun sydämessä. Korvalappustereot, MicMac stretch-farkut ja joka viikkoinen tv:ssä pyörivä Dallas ovat ajan ilmiöitä. Antiina on abiturientti, joka elää yksinhuoltajaäitinsä ja pikkuveljensä kanssa kerrostalolähiöelämää. Hän käy parhaan ystävänsä Levysoitin-Minnan kanssa bilettämässä, harrastaa pikkuveljensä kanssa sirkuskoulua ja lukee kirjoituksiin. Antiina on kuin kuka tahansa tavallinen nuori, aikuisuuden kynnyksellä, mutta kaikki ei ole kuitenkaan sitä, miltä näyttää.

"Äiti on hereillä. Hän seisoo eteisessä kädet puuskassa niin kuin olisi juurtunut siihen. En pääse hänen ohitseen. Yritän sivuuttaa hänet oikealta ja vasemmalta niin kuin pitäjäismummon mutta se ei onnistu. Hän tarttuu hiuksiini ja riuhtaisee. Päänahkani tuntuu tekonurmelta joka levitetään jalkapallokentälle. Olen hiljaa ettei pikkuveli herää." (63)

Jo alusta lähtien Petander luo kauhumaista tunnelmaa painajaismaisilla kuvilla hirviö-äidistä, jonka tukkapöllyt ja lyönnit Antiina ja pikkuveli joutuvat kohtaamaan. Pelko humahtaa lukijaankin ja saa sydämen tykyttämään nopeammin. Ja eikä siinä vielä kaikki!

Tunnollisena, pikkuveljestään huolehtivana, edustusjulkisivun takana Antiinan pimeämpi puoli nousee esiin. Hän kahdehtii kaunista ja suosittua luokan Petronellaa, joka on myös sirkuskoulun taitavin oppilas. Antiinan ihastuminen Jonglööraajaan saa hänet ryhtymään hurjiin, carriemaisiin tekoihin, onhan Stephen Kingin Carrie hänen esikuvansa. Antiina on anti-Tiina, kiusaaja, joka kostaa kärsimänsä vääryydet ja alistamiset.

"Nauramme Carrien kanssa päin Petronellan naamaa ja tönäisemme hänet tieltämme, nyt on minun onneni vuoro." (109)

Hengästyttävää ja voimakasta on Petanderin kaunis kieli. Etäännyttävä tyyli tekee perheväkivaltahelvetin lukemisen mahdolliseksi. Salaisuudet, häpeä ja kasvukivut on tiivistunnelmaisen kirjan kantavia teemoja. PLÄTS! Suosittelen kirjaa 80-lukulaisille sekä Stephen Kingin että Tiina-kirjojen (aikuis)faneille. Kirjassa on aikuisten kirjojen luokitus, mutta se on myös sijoitettu nuortenkirjallisuuteen. Plätsistä on kirjoitettu kriittisemmin Rakkaus on koira helvetissä-blogissa. Turkulaisen kirjailijan haastattelun voitte lukea täältä.

p.s. Tiedoksi kaikille Dallas-faneille Dallaksen uudet jaksot alkavat 2.11. maikkarilla!

torstai 18. lokakuuta 2012

Satupäivänä Enna Airikin Haavemaa


"Ja äkkiä hän kuuli äänen, kuin pienten tähtien helinän. Hän avasi silmänsä ihmeissään, ja siinä hän makasi, liplattavan lammen rannalla, auringon lämmössä. Joutsenet uivat hänen ohitseen ylpeät kaulat kaarella ja valtava lehmus levitti viileän varjonsa ruusupensaiden ylle. Kaukana mäen päällä loisti kartano kuin suunnaton helmi."

Enna Airikin satukirja Haavemaa (Karisto, 2012) kertoo orpotyttö Aanasta, joka on vakavasti sairas. Eräänä hyisenä marraskuun iltana hän saa Oili-tädiltään syntymäpäivälahjaksi hopeoidun päiväkirjan, joka on kuin taikakirja. Aana alkaa kirjoittaa tarinaa ihanasta Haavemaasta, minne hän toivoo pääsevänsä. Kirja toteuttaakin Aanan haaveet. Aana pystyy taas tanssimaan terveenä auringon lämmössä. Hän asuu hienossa Helmikartanossa, käy ostoksilla nukkepuodissa, syö herkullisia leivoksia ja viettää hauskoja syntymäpäiväjuhlia. Aana on onnellinen, mutta ikävöi poismenneitä vanhempiaan.

Sadussa kuvataan kuvin kahta eri maailmaa. Värilliset  kuvat kertovat Aanan ihmeellisestä, kuvitteellisesta haavemaasta, kun taas tarinan rinnakkainen mustavalkoinen maailma kertoo todellisuudesta. Aanan vointi heikkenee päivä päivältä Oili-tädin seuratessa vieressä huolestuneena.

Kirjassa on todella kaunis kuvitus, ja Airikin kädenjälkeä voi vain ihailla. Kuviin uppoutuu ja niistä löytyy symboliikkaa. Esimerkiksi joutsenen voidaan ajatella edustavan kuoleman symbolia. Vaikka satu kertookin kuolemasta, menetyksestä ja ikävästä, niin se on samalla hyvin lohdullinen satu. Se kertoo myös unelmista, jotka toteutuvat.

Airikin esikoisteos on koskettava satu Anni Swanin ja Elsa Beskowin klassisten satuperinteiden hengessä. Kirjailijan kuvituksiin voi tutustua myös tämän kotisivuilla. Haavemaan ovat lukenet aikaisemmin Katja, Aino ja Maria.

Toivon, että Airik jatkaa satujen parissa ja luo meille lisää taianomaisia maailmoja!

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Charlotte Brontë: Syrjästäkatsojan tarina

Kuva Wikipediasta
Syrjästäkatsojan tarina eli Villette oli Charlotte Brontën neljäs romaani, joka ilmestyi 1853. Toisin kuin Brontën Professori, romaani julkaistiin kirjailijan elinaikana. Syrjästäjakatsojan tarinassa liikutaan tutuissa aihepiireissä Brontën romaanien tapaan. Päähenkilö Lucy Snowe muistuttaa Kotiopettajattaren romaanin sankaritarta Jane Eyrea. Lucy on hiljainen ja älykäs nuori nainen, jonka on varattomuuden takia tultava toimeen omillaan. Vaatimattoman ulkonäön omaavana ja huomaamattomana hän tarkkailee ympäristöään ja ihmisiä, syrjästäkatsojana. Lucyn perheestä ei kerrota tarkemmin, mutta hän kantaa kirjan alussa surupukua yllään ja asuu jonkin aikaa kummitätinsä luona. Minä-muotoinen kerronta tuo hänet lähelle lukijaa.

Lucy lähtee pois Englannista ranskankieliseen fiktiiviseen Villetten kaupunkiin. Sattumien kautta hän päätyy tyttöjen sisäoppilaitokseen englannin opettajattareksi. Lucy on yksinäinen, eristäytynyt ja ulkopuolinen. Kirja suorastaan huutaa yksinäisyyttä. Onko se Brontën omaa huutoa? Villetteä on luonnehdittu Brontën omaelämäkerralliseksi teokseksi, koska sillä on yhtymäkohtia kirjailijan omaan elämään. Charlotte Brontë opiskeli Brysselissä ja toimi siellä myös opettajana Hégerin pariskunnan johtamassa tyttökoulussa. Hän kuitenkin kärsi suunnattomasta koti-ikävästä ja rakastui onnettomasti herra Hégeriin. Lucyn masentuneisuutta ja epätoivoa tämän jäädessä yksin kouluun kesälomalla kuvataan niin raastavasti, että lukijakin ahdistuu.

"Sydämeni melkein kuoli; viheliäinen ikävä herpaannutti sen kielet. Kuinka nuo syyskuun päivät olivat pitkät! Kuinka hiljaiset, kuinka elottomat! Kuinka tyhjät, autiot ja lohduttomat! Kuinka alakuloinen olikaan tuo hylätty puutarha, joka nyt, kaupungin kesän jälkeen oli harmaana tomusta. Katsoessani eteenpäin noiden kahdeksan viikon alussa tiesin tuskin kuinka voisin elää ne loppuun." (s. 156)

Syrjästäkatsojan tarina on synkähkö, mutta silti siinä on toivoa. Lucy tapaa uusia ihmisiä ja vanhojakin tuttuja, ystävystyy ja jopa rakastuu kirjallisuuden opettajaan, oikukkaaseen Paul Emanueliin. Lucy tukahduttaa omia tunteitaan ja on itsensähillitsemisen mestari muiden läsnäollessa. Brontë kuvaa aidosti naisen sisäistä tunne-elämää. Kirjassa on muitakin vahvoja henkilöhahmoja, joiden luonteenkuvaukset ovat tarkkoja ja piikikkään onnistuneita. Romaanissa esiintyy todella voimakasta katolilaisen kirkon ja papiston kritiikkiä sekä vastakkainasettelua protestanttien ja katolilaisten välillä. Lucya yritetään monta kertaa käännyttää katolilaiseksi. 

Kirjan kieli on jo vanhanaikaista nykylukijalle ja raskastakin välillä lukea. Lukijaa puhutellaan ja jotkut tekstikohdat tuntuvat täysin epäolennaisilta tarinaan (tai sitten en vain niitä ymmärrä). Näistä välittämättä Syrjästäkatsojan tarina on vahva ja vaikuttava klassikko. Korkkaan tällä romaanilla ensimmäisen kirjani Lukudiplomin suorittamisesta.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Lukudiplomia tavoittelemassa

Blogihiljaisuuden jälkeen yritän vakuuttaa, että - kyllä - minä luen edelleen kirjoja. Kuvakin todistaa sen! Kaikista kirjoista ei vaan aina jaksa kirjoittaa tai oikeastaan ei ehdi. Aion kuitenkin ryhdistäytyä, koska Hdcanis heitti Lukudiplomi-haasteen. Sitten onkin pakko blogata lukemistaan kirjoista, jotta diplomi tulee suoritettua!

Lukudiplomi-haaste perustuu koululaisten lukudiplomihankkeisiin, missä kirjallisuuslistoilta valitaan kirjoja luettavaksi ja tehdään niihin liittyviä tehtäviä, jotka opettaja sitten tarkistaa. Diplomin suorittamiseksi tulee valita kirjoja eri kategorioista.

Sovellan hieman Hdcaniksen haastetta ja olen valinnut vain yhden temaattisen lukulistan. Kunnari-lukudiplomista valitsin yläkoululaisten Sinuhe-listalta Ihmisiä osion. Se sisältää romaaniklassikoita ja nuorten elämää eri aikoina. Aion myös laistaa tehtävistäkin, mutta kuitenkin jokaisesta lukemastani kirjasta bloggaan. Lupaus! Toivottavasti minua ei diskata...

Kokosin erilaisia, itseäni kiinnostavia kirjoja listalta noin parisenkymmentä. Myös Satu on osallistumassa haasteeseen. Diplomin suorittamista varten tulee lukea 6-10 kirjaa. Aikaa on ensi kevääseen saakka, koululukuvuoden päättymiseen asti.

Ihmisiä

Jane Austen: Emma
Tapani Bagge: Tuhlaajafaija
Alison Bechdel: Hautuukoti: tragikoominen perheeni (sarjakuva)
Charlotte Brontë: Syrjästäkatsojan tarina
Peter Hoeg: Rajatapaukset
Victor Hugo: Kurjat
Hannele Huovi: Madonna
Maria Küchen: Perhosen lento
Leena Lander: Tummien perhosten koti
Riitta Latvala: Tytöt
Kyoko Mori: Shizukon tytär
Lauren Oliver: Kuin viimeistä päivää
L. Onerva: Mirdja
Seita Parkkola-Niina Repo: Ruttolinna
J. D. Salinger: Sieppari ruispellossa (olen lukenut, mutta haluan lukea uudestaan)
Hellevi Salminen: Siipiä vaille enkeli
Maggie Stiefvater: Väristys
Mimmu Tihunen: Sokerista, kukkasista
Sakari Topelius: Linnaisten kartanon viheriä kamari
Mika Vickström: Sebastian

Lukiolaisten Odysseian listalla on paljolti samoja kirjoja, mutta bongasin sieltä vielä Ivan Turgenevin Ensirakkauden. Mitä te suosittelisitte näistä kirjoista ehdottomasti luettavaksi?