sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Kirjaostoksilla

Sunnuntaina

Tänään jatkui kirpparikierrokseni ja kyllä löytöjä tuli taas tehtyä! Kävin kahdella tutulla kirpputorilla ja lastenkirjoja oli hämmästyttävän paljon myynnissä. Nuortenkirjoista tyttökirjoja lähinnä hankin verkkokauppaani varten ja lastenkirjaklassikoita, joita minulla on ennestään laitan myös kauppaani. Loppuiltani meneekin tässä, mutta olen tyytyväisin mielin.

Suomen lasten satuaarteet sisältää varsin tuttuja satuja, mutta mukana on sellaisiakin, joista en ole kuullut. Kirjassa on ihana kuvitus Pirkko-Liisa Surojeginin käsialaa. Syksyiset illat sopii hyvin satujen lukemiseen. Tänään aloitan lyhyellä sadulla - Pullapojalla. Todellinen herkkulöytö oli Ilon Wiklandin kuvittama Malene Schwarzin Mervi pieni ottolapsi. Onko teille tuttu?

Elina Karjalaisen Uppo-Nalle ja Antoine De Saint-Exupéryn Pikku Prinssi löytyvät minulta ennestäänkin. Mary Nortonin Kätkijät-sarja sai jatkoa Kätkijät taivasalla. Kirja on ilmestynyt jo 1960 (Suomessa) ja sekin on Ilon Wiklandin kuvittama!

Mitä ei kaiken maailman kullalla saa ostaa? Arvatkaa! Martti Haavion ja Jouko Hautalan toimittama Suomen kansan arvoituskirja sisältää 3500 arvoitusta. Kirja on ollut suosittu ja tämä minun versioni on jo kahdeksas painos. Suomenruotsalaisen Monica Vikström-Jokelan Ellen-sarjasta olen kuullut kehuja ja nyt sain yhden, Ellen tähtiroolissa. Pimeneviä syksyn iltoja taas piristää Milla Paloniemen Kiroileva siili-sarjakuvat. Nyt ei kiroiluta vaan lähinnä naurattaa. :)

Lauantaina

Pitkästä aikaa kävin tänään kirpparilla ja oli ihanaa koluta pöytiä ajan kanssa ja antaumuksella. Jenni vinkkasi Mauri Kunnaksen uutuudesta Aarresaaresta, mutta löysinkin 90-luvulla ilmestyneen Kunnaksen Apua, merirosvoja! Pojalleni kirja oli varsin mieluisa ja varsinkin nauratti kuva laivasta, jonka kannella oli ulkovessa.

Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli kirjat ovat jääneet minulle vieraiksi, mutta ihastuin kuin löysin täysin avaamattoman äänikirjan Kurenniemen Onneli, Anneli ja orpolapset. Tätä kuuntelemme pian! Yrjö Kokon Pessi ja Illusia on minulta edelleen lukematta, vaikka aloittelinkin sitä jossain vaiheessa. Uusi yritys! Myös Mary Nortonin lastenkirjallisuuden klassikkoa Kätkijät-sarjaa en ole koskaan lukenut. Nyt sain ensimmäisen osan. Elanor H. Porterin Iloinen tyttö on taas tuttu ja rakas tyttökirjaklassikko, mutta jatko-osaa Pollyanna (Pollyanna Grows Up) en ole vielä lukenut. Booksy on siitä kirjoittanut blogissaan. Kirja oli pakko saada ihanan vanhan ajan kansikuvan takia!

Iloinen yllätys oli, kun löysin tietokirjan Kari Immosen toimittaman Naisen elämä. Mistä on pienet tytöt tehty, mistä tyttöjen äidit. Amya Chuan viime vuonna kohua herättäneestä Tiikeriäidin taistelulaulusta löytyi pokkariversio ja tämä kirja meni nyt lukulistani kärkisijoille. Lisäksi löysin toiselle pojalleni, joka soittaa pianoa nuottivihkoja ja niissä oli paljon mukana lastenlaulujakin.

Olen tyytyväinen päivän ostoksiini, joista halvin maksoi 0,20€ ja kallein 8€. Nuotit olivat kalliimmasta päästä! Huomenna taidan mennä toiselle kirpparikierrokselle...

perjantai 28. syyskuuta 2012

Kanerva Tuominen: Naiset, jotka vihaavat naisia


Kanerva Tuomisen Naiset, jotka vihaavat naisia (Kustannusosakeyhtiö Hai, 2012) houkutteli kirjan nimellään minut lukijaksi. Kirjan asetelma on mielenkiintoinen. Se kertoo kolmesta naisesta: lapsettomasta Evasta, miellyttämisen haluisesta Laurasta, joka haluaa äidiksi ja  Katariinasta, josta on vahingossa tullut äiti. Kaikki naiset kipuilevat suhteessa omaan äitiinsä ja käyvät ajatuksiaan, tuntojaan ja muistojaan läpi.

Eva ei ole halunnut lapsia ja on saanut kuulla siitä koko elämänsä. Hän ei ole kokoNAINEN, koska ei ole synnyttänyt. Hän vihaa jo kuollutta äitiään ja syvässä ahdistuksessaan kaataa tämän hautakiven. Eva ja hänen sisarensa eivät ole koskaan saaneet kokea äidinrakkautta, sillä ankara äiti on suorastaan vihannut heitä, varsinkin Evaa.

Laura on tehnyt teoista katalimman ja pettänyt sisartaan tämän poikaystävän kanssa. Sisarvihan lisäksi Laura kokee odottamattomaton vihan ja koston purkauksen äidiltään, josta hän on ollut kovin riippuvainen. Nuorena raskaaksi tullut Katariina taas kamppailee omien syyllisyyden tuntojensa kanssa, koska ei jaksa aina olla äiti vilkkaille kaksospojilleen. Yksinhuoltajana Katariina haluaa omaa aikaa itselleen ja toteuttaa unelmaansa taidemaalarina. Katariinan äiti on takertunut tyttäreensä ja elää elämäänsä Katariinan kautta. Tytär on aina saanut kokea vertailua ja arvostelua äitinsä puolelta.

Tuominen ravistelee kaikkivoipaista äitimyyttiä onnistuneesti. Kirja sopii hyvin kaikille äitiyden pimeistä puolista kiinnostuneille. Viha-rakkaus-kateus-teemat tulevat hyvin esille. Kirja koukutti mukaansa, mutta ärsyynnyin turhista toistoista, joissa samaa asiaa toistetiin uudelleen ja uudelleen. Myös rakenneratkaisussa naisten näkökulmat oli nimen perään numeroitu, mitä en nähnyt kovin mielekkäänä. Lukemisen alussa naisten nimet tuntuivat myös liiaksi muistuttavan toisiaan ja jonkun aikaa kesti omaksua, kuka nyt onkaan äänessä. Jotkut tapahtumista olivat myös hiukka liian yliampuvia.

Kaiken kaikkiaan Tuomisen teksti on kuitenkin ajatuksia herättävää ja siitä löytyi samaistumispintaa. Tykkäsin kirjan lopusta, missä nämä "epätäydelliset" äidit olivat kirjoittaneet tyttärilleen kirjeet ja pääsivät itse ääneen.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Salla Simukka: Toisaalla

Jännittävän Jäljellä-romaanin täydentävä pari Toisaalla (Tammi, 2012) ratkaisee maailmasta kadonneiden ihmisten arvoituksen. Tällä kertaa päähenkilönä on yksinäisen Emmi-tytön sijasta 18-vuotias nörttimäinen Samuel, jonka pään sisään lukija pääsee tarkastelemaan todellisuutta toisesta näkökulmasta. Samuelin ja Emmin elämät kietoutuvat kiehtovalla tavalla yhteen ja salaisuudet paljastuvat.

Simukka luo kirjaparillaan dystopian, lähitulevaisuuten sijoittuvan uskottavan kontrollifriikin maailman. Suorituskeskeinen ja sortava yhteiskunta luokittelee ihmiset jo pienestä pitäen lahjakkuusalueensa mukaan. Jos olet erilainen, niin olet melkein menetetty tapaus. Kiinnostavasti kirjoissa nostetaan esille erilaisia teemoja nuoren itsemääräämisoikeudesta, vapauden menetyksestä syrjäytymiseen sekä vanhempien ja lasten välisistä etäisistä suhteista välinpitämättömyyteen.

Jäljellä ja Toisaalla ovat ajatuksia herättäviä ja vaikuttavia nuortenkirjoja. En voi muuta kuin ihailla Simukan koukuttavaa kerrontaa ja mielikuvitusrikasta maailmaa. Puhumattakaan bigbrothermaisesta tunnelmasta! Plussaa on myös kirjojen upeat kansikuvat. Miinusta saa Toisaalla-romaanin erilaiset fonttikoot tekstissä. Tajusin sen logiikan, mutta minusta se oli häiritsevää ja toisaalta vähän nuoria aliarvioivaa. Myös oikolukemista ei oltu tehty huolellisesti, koska muutamissa kohdissa useita sanoja oli kirjoitettu yhteen.

SPOILAUSVAROITUS: Lukekaa tämä sitten, kun olette lukeneet kummatkin kirjat! Matrixmainen maailma, missä ihmiset ovat pelinappuloita upposi minuun kuin veitsi voihin. Matrix-elokuva on nimittäin yksi lempielokuvistani! Miksi en heti hoksannut, että kyseessä on virtuaalimaailma ja pelimaailma? Vihjeet annetaan Jäljellä-romaanissa. Peliterapia mainitaan kirjan keskivaiheilla sekä lopussa maailmaa kuvataan vääristyneeksi. Olen itsekin joskus lennellyt virtuaalimaailmassa...  

Varoitus päättyy! Haluan hehkuttaa vielä, että näistä kirjoista saisi muuten todella hyvän elokuvan Nälkäpelin tapaan. Kotimainenkin nuortenkirjallisuus voisi lähteä nousuun, kun tehtäisiin kirjoista elokuvia! Toisaalla-romaanista on tehty myös kirjatraileri ja sitä voi katsoa kirjailijan kotisivuilta.

" Aloin kävellä hitaasti isoa tietä kohti. Kivet pistelivät paljaita jalkopohjiani. Jokainen askel sattui.
Kuin olisi astunut veitsen terälle.
Tiesin vain yhden asian. Minun olisi pakko saada tavata Emmi." (s.15)

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Lasten- ja nuortenkirjasuosikkeja teoksessa Satusaappaat ja runopilli

Satusaappaat ja runopilli (2011) on Lastenkirjainstituutin julkaisema kiinnostava antologia Onnimanni-lehden keskeisistä artikkeleista vuosilta 1978-2008. Kaksiosaisen teoksen ensimmäinen osa on yli 300-sivuinen muhkea tietopaketti. Teoksen aiheena on lastenkirjallisuus, ja artikkeleissa käsitellään satuja, runoja, lastenproosaa sekä kuvakirjoja ja kuvitusta. Kirja on suunnattu tutkijoille, opiskelijoille ja koululaisille, mutta sopii varmasti kaikille lastenkirjallisuudesta kiinnostuneille.


Kirjan ovat toimittaneet Onnimannin nykyinen toimittaja ja lastenkirjailija Tuula Korolainen ja lastenkirjallisuuden toimittaja Arja Kanerva. Artikkelin kirjoittajina ovat lastenkirjallisuuden asiantuntijoita mm. Päivi Heikkilä-Halttunen, Leena Kirstinä, Maria Laukka, Sisko Ylimartimo ja Juhani Niemi.

Kirjassa on todella upea nelivärikuvitus ja lopussa on henkilö- ja teoshakemistot. 44 artikkelin valikoimasta olen tutustunut ensimmäiseen osioon, jossa käsitellään suomalaisten suosikkeja lasten- ja nuortenkirjallisuudessa.


Seija Haapakosken artikkelissa kerrotaan lasten- ja nuortenkirjallisuuden suosikkikirjoista. Hesari ja Suomen Nuorisokirjallisuuden instituutti toteuttivat mielikirjakyselyn vuonna 2004. Lehden lukijoita pyydettiin kertomaan lasten- ja nuortenkirjasuosikkinsa. Ääniä sai antaa kolmessa sarjassa: kotimaiset, käännetyt ja kuvakirjat. Kyselyyn vastasi melkein 3000 henkilöä.

Listaihmisenä laitan tähän kyselyn tuloksia kotimaisista ja käännetyistä lasten- ja nuortenkirjasuosikeista.

Kotimaiset suosikkikirjat (30 ääntä tai enemmän saaneet yksittäiset kirjat)
1. Aili Somersalo: Mestaritontun seikkailut
2. Anni Swan: Iris rukka
3. Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu
Marjatta Kurenniemi: Onnelin ja Annelin talo
Elina Karjalainen: Uppo-Nalle
Rauha S. Virtanen: Seljan tytöt
Anni Swan: Ollin oppivuodet
Tomi Kontio: Keväällä isä sai siivet
Tove Jansson: Taikatalvi
Anni Swan: Tottisalmen perillinen
Zachris Topelius: Lukemisia lapsille
Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti
Tove Jansson: Vaarallinen juhannus
Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia
Oiva Paloheimo: Tirlittan
Anni Polva: Tiina
Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase
Tove Jansson: Muumipappa ja meri
Zahcris Topelius: Välskärin kertomuksia
Anni Swan: Sara ja Sarri
Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu ja Vilttitossu
Mauri Kunnas: Seitsemän koiraveljestä
Jorma Kurvinen: Susikoira Roi
Aapeli: Koko kaupungin Vinski
Anni Swan: Pikkupappilassa
Väinö Riikkilä: Pertsa ja Kilu
Ilkka Remes: Piraatit
Merja Otava: Priska
Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu
Jalmari Finne: Kiljusen herrasväki

Käännetyt suosikkikirjat (30 ääntä tai enemmän saaneet yksittäiset kirjat)

1. Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu
2. Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli
3. J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta
Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär
Louisa Alcott: Pikku naisia
J.K. Rowling: Harry Potter ja Feeniksin kilta
J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki
J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi
Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi
Lucy Maud Montgomery: Pieni runotyttö
Astrid Lindgren: Vaahteramäen Eemeli
F.H. Burnett: Salainen puutarha
Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira
Astrid Lindgren: Melukylän lapset
A.A. Milne: Nalle Puh
Lucy Maud Montgomery: Annan nuoruusvuodet
J.W. Grimm: Grimmin satuja
J.K. Rowling: Harry Potter ja liekehtivä pikari
J.K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio
F.H. Burnett: Pikku prinsessa
J.R.R. Tolkien: Hobitti
Tuhat ja yksi yötä (eri kokoelmat)
Astrid Lindgren: Saariston lapset
Astrid Lindgren: Mio, poikani Mio
Lucy Maud Montgomery: Anna ystävämme
Gösta Knutsson: Pekka Töpöhäntä
C.S. Lewis: Velho ja leijona
Daniel Defoe: Robinson Cruseo
Carolyn Keene: Neiti Etsivä
Mark Twain: Tom Sawyerin seikkailut
Astrid Lindgren: Marikki


Mielikirjat ovat hyvin klassikkopainotteisia. Vastaajien ikä oli lapsista ja nuorista aikuisiin saakka (1v.-105v.). Naisia oli vastanneista enemmistö, mikä varmaan näkyy tyttökirjojen runsaana määränä suosikeissa. Kotimaisissa suosikkikirjoissa jäin miettimään Risto Räppääjien tai Tuija Lehtisen nuortenkirjojen puuttumista. Enid Blyton oli listattu yhdeksi suosituimmaksi kirjailijaksi, mutta yhtään hänen teostaan ei ole kuitenkaan käännettyjen suosikkikirjojen joukossa. Harry Potter-buumi oli tuolloin menossa, mikä näkyy valtavana suosiona käännetyissä suosikeissa.


Miltähän suosikkilistat näyttäisivät nykyään, kahdeksan vuoden jälkeen? Mahtaisiko fantasia, yliluonnollinen romantiikka ja dystopiat kivuta kärkeen nuorten vastauksissa? Mitkä klassikot pitäisivät edelleen pintansa? Mikä teidän mielikirjanne jäi puuttumaan suosituimpien lasten- ja nuortenkirjojen joukosta?

torstai 13. syyskuuta 2012

Anni Swan: Ollin oppivuodet

Eilen esitettiin Ylen ykkösellä vanha kotimainen 40-luvun elokuva Tottisalmen perillinen. Sattumalta käänsin kanavaa ja näin Anni Swanin klassikkokirjaan perustuvasta elokuvasta viimeiset puoli tuntia. Syysflunssan kaataessa minut sairaspetiin, oli aikaa katsoa televisiota ja vieläpä päiväsaikaan. Sen jälkeen halusin lukea lisää Anni Swania. Olen saanut ruinattua äidiltäni kaikki hänen omilta vanhemmiltaan saamansa Anni Swanin kirjat ja nyt ne ovat kolmannessa polvessa! Ollin oppivuosia olen viimeksi lukenut lapsena ja kirjaa avatessani oli koskettavaa nähdä ensimmäisellä sivulla poismenneen enoni nimi lasten käsialalla kirjoitettuna.


Tottisalmen perillinen (1914), Ollin oppivuodet (1919) ja Iris rukka (1916) ovat tunnetuimpia nuortenkirjoja Anni Swanin tuotannosta. Kaikkia kolmea on painettu yli 100 000 kappaletta ja ne ovat olleet suosittua lukemista suomalaisessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Viimeksi kirjoista on otettu uusia painoksia 2000-luvun alussa. Monelle tuttu Ollin oppivuodet kertoo 9-vuotiaasta Koivumäen Ollista varakkaan patruunan rasavillistä pojasta, joka karkaa suutuspäissään kotoa. Isä on kurittanut ja äiti torunut Ollia, kun hän on tapellut kartanon voudin pojan Pentin kanssa. Kavala Kaarle-serkku korjaa pojan mukaansa tämän karkureissulla ja saa uskoteltua, että Olli on jopa tappanut Pentin. Siitä alkaa Ollin hurjat seikkailut Tukholmassa ja Helsingissä. Olot ovat karut ja kurjat, aivan toisenlaiset, mihin Olli on tottunut.


Ollin oppivuodet on "pahan" pojan kehityskertomusta ja samalla siinä on opetuksellinen funktio. Kukapa lapsi ei olisi sanonut joskus karkaavansa kotoa! Tottelemattomalle lapselle voi käydä hyvinkin huonosti yksin maailmalla. Kaikesta huolimatta Olli on kunnon poika, josta kasvaa rehellinen ja ahkera nuorukainen. Kirjassa päästään myös kurkkaamaan suomalaiseen luokkayhteiskuntaan ja vähäosaisten olosuhteisiin viime vuosisadan alkupuolella.


Ollin oppivuodet sopii mielestäni nykyäänkin hyvin varhaisnuortenkirjaksi. Seuraava painos tästä voisi olla äänikirjamuodossa, jota alakoululaiset varmasti kuuntelisivat! Aikuisia kirja edelleenkin viehättää, koska onhan tämä perinteinen hyvän mielen nuortenkirja. Ylen Elävästä arkistosta löytyy radiokuunnelmana katkelmia kirjasta ja Anni Swanin oma johdatus kirjan taustoihin. Kirjasta on blogannut myös Jokke.

"Toivoisin, että sadun henki ja mielikuvitus saisivat sijan nuorisossa senkin jälkeen, kun he ovat varttuneet. Sillä ilman mielikuvitusta, on ihminen henkisesti köyhä." Anni Swan 21.1.1957

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Ei ole Annan voittanutta vai onko... (Äänestystulokset)

1. Lucy Maud Montgomery: Annan nuoruusvuodet



"En kai voi äänestää muita kun Annan nuoruusvuosia, sillä se on ollut myös minulle ja tiedän että monelle muulle portti tyttökirjojen maailmaan."


"Kirja on minulle hyvin rakas ja Anna oli minulle lapsena esikuva, jonka kohtaloon samaistuin, vaikka en todellakaan ole elänyt samanlaista lapsuutta. Annan nuoruusvuodet ja oikeastaan koko sarja on myös ollut mulle hyvin tärkeä lohtukirja vaikeassa elämänvaiheessa."


2. Louisa May Alcott: Pikku naisia


"Siinä on tyttömäisyyttä ja tyttökirjojen maailmankuvaa mukavasti useamman persoonallisuuden kautta."


3. Lucy Maud Montgomery: Pieni runotyttö

"Pieni Runotyttö on minulle se kaikista kaikkein, johon palaan yhä uudelleen aivan kuten äitinikin aikoinaan."


L.M. Montgomeryn Annan nuoruusvuodet jyräsi ylivoimaiseen voittoon kaikkien aikojen tyttökirjaklassikkona blogiäänestyksessäni! Louisa Alcottin Pikku naisia tuli hyvänä kakkosena ja L.M. Montgomeryn Pieni runotyttö sijoittui kolmanneksi äänestyksessä. Pistin teidät vaikean valintatilanteen eteen, mutta hyvin sieltä puristitte vastauksen itsestänne. Todella hienoja, ihania ja vaikuttavia vastauksia! Kiitän teitä kaikkia osallistuneita ja myös sydämellinen kiitos niille, jotka olette mainostaneet äänestystäni!



Samaan aikaan järjestin Facebook-sivuillani varjoäänestyksen kaikkien aikojen tyttökirjaklassikosta. Mutta kuinkas sitten kävikään? Ykköseksi nousikin Alcottin Pikku naisia Montgomeryn Annan nuoruusvuodet ja Pieni runotyttö vanavedessään. Kumpikin äänestys kertoi kuitenkin samaa tarinaa. Nämä kolme ovat maailmankirjallisuuden kuolemattomia tyttökirjaklassikkoja!


Blogiäänestykseen vastanneiden kesken arvoin 30€:n lahjakortin verkkokirjakauppaani. Arvontavälineenä käytän lasipurkkia, johon vastaajien nimet on kirjoitettu lipukkeisiin. Arvonta-avustajina toimivat taas pienet apulaiset. Lahjakortin voitti Sonja Lukuhetkistä! Onnea voittajalle! Ota yhteyttä minuun sähköpostitse, joka näkyy sivun yläkulmassa.


Nyt taitaa vähäksi aikaa riittää tyttökirjakyselyt täällä blogissani, mutta palaan asiaan, kun ilmenee taas kysyttävää...

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Anneli Kanto & Terhi Rannela: Korkea puoliso (Kuparisaari 2)

Luin viime vuonna Kuparisaari-sarjan avausosan Tähystäjäneidon, joka jäi jännittävästi kesken. Nyt Amayan tarina jatkuu juuri ilmestyneessä sarjan kakkososassa Korkea puoliso (Karisto, 2012). Rakenteellisesti Korkea puoliso on ehyempi kuin sarjan ensimmäinen osa. Sarjaa kirjoittavat yhdessä kirjailijat Anneli Kanto ja Terhi Rannela. Tähystäjäneidossa erottui vielä selkeästi kaksi eri kirjoittajaa. Tyyli oli hieman poukkoilevaa. Nyt kirjailijoiden äänet ovat hioutuneet hyvin yhteen. Korkean puolison sujuvasanaista tekstiä oli mieluisaa lukea.

Varoitus! Sisältää juonipaljastuksia, jos et ole lukenut ensimmäistä osaa! Amaya on naimisissa nykyisen hallitsijan lapsenmielisen Samuilin kanssa ja yhdessä he hallitsevat Khalkoksen saarta. Amaya on tyytyväinen pakkoavioliittoonsa ja onhan hänen vierellään rakastettunsa, neuvonantaja Miroslav. Amaya odottaa lasta, mutta kuka onkaan lapsen isä. Sarmatialainen Amaya tekee uudistuksia uuden kotimaansa hyväksi ja hänen sydäntään lähellä on tyttöjen ja naisten kouluttautuminen. Kansa rakastaa hallitsijapariaan, mutta vihamiehiä riittää Amayan ympärillä. Lilyana, Samuilin äiti on ailahtelevainen ja halveksii miniäänsä. Hänen toinen poikansa Radko alkaa punoa katalia juonia päästäkseen valtaan.


Korkea puoliso on nopeatempoista ja viihdyttävää lukemista. Kirja on suunnattu lähinnä yläkoululaisille, mutta dramaattiset ja jännittävät tapahtumat koukuttavat varmasti vanhemmatkin lukijat mukaansa. Vallan tavoittelu ja kirjaa sävyttävä yhteiskunnallisuus ovat kiinnostavia teemoja. Se, mitä jäin kaipaamaan oli oikeastaan henkilökuvien syventäminen. Kirja keskittyy paljolti pahan pojan Radkon kuvaamiseen ja se onkin kirjan parasta antia. Muut henkilöhahmot jäävät hänen varjoonsa. Amayan sisar Snezana on ensimmäistä osaa myös paljon enemmän esillä ja sisarkateus on kiehtova elementti. Henkilökuvien syventämisellä tarkoitan sitä, että olisi kiinnostavaa tietää henkilöiden menneisyydestä enemmänkin esimerkiksi veljesten lapsuudesta tai Lilyanan nuoruudesta ja kaksoisroolista. Päähenkilö Amaya onkin loppujen lopuksi värittömämpi persoona kuin monet muut sarjan hahmot. Ehkäpä epätäydellisyys, pahansuopuus ja kateus ovat sellaisia ominaisuuksia ihmisluonteessa, jotka kiinnostavat, vaikka eihän Amayakaan itse täydellisyys ole.


Trilogian viimeistä osaa kirjoitetaan jo parhaillaan ja totta kai haluan senkin lukea. Kuparisaaren kotisivuilta luin, että kirjoittajat eivät vielä itsekään tiedä, miten sarja päättyy. Toivottavasti yllättävästi!


"Radkoa kuvotti, kun hän näki biseralaistypykän pitkästä aikaa. Tyttö oli pukeutunut Khalkoksen mustaan ja oranssiin kuin omiin väreihinsä. Hän oli ominut heidän maansa." (20)

lauantai 1. syyskuuta 2012

Dodie Smith: Linnanneidon lokikirja (Rauniolinna)

Mitä tarkoittaa aikuisten tyttökirja? Tyttökirjaklassikko aikuisille? Tätä määritelmää jäin miettimään lukiessani Dodie Smithin Linnanneidon lokirjaa (Gummerus, 2002), jota on määritelty näillä sanoilla. Montgomeryn Sininen linna menee ilman muuta tähän kategoriaan kuten myös Montgomeryn viime vuosina suomennetut Sara-kirjat, Pat-kirjat sekä Hedelmätarhan Kilmeny. Viimeksi mainittua en ole vielä lukenutkaan. Kirjastosta näitä kirjoja voi löytää aikuisten hyllystä, romantiikan hyllystä tai nuortenkirjoista. Linnanneidon lokikirjaa lukiessa minulle tuli voimakas mielleyhtymä Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaaniin. Olen lukenutkin jostain (kun vain muistaisin mistä), että Kotiopettajattaren romaania voidaan pitää tyttökirjallisuuden varhaisimpina esikuvana. Onhan tässä klassikossa hyvinkin tyttökirjamaisia piirteitä. Alcott, Montgomery ym. ovat varmasti kirjansa lukeneet.


Toinen asia, mikä alkoi samalla pohdituttaa eli mitä itse asiassa tarkoittaa tyttökirjamaisuus. Sellaisia sanoja, jotka kuvaavat lajia nousi mieleeni kuten viattomuus, nuoruus, kasvaminen, tytöstä naiseksi, kirjoittaminen, haaveileminen, ihastuminen, ensirakkaus, romanttinen, hyveellisyys, puhtaus, vaikeuksien voittaminen, onnellinen loppu. Millä sanoilla te kuvailisitte tyttökirjamaisuutta? Auttakaa nyt tutkijaa hädässä saamaan määritelmä!


Linnanneidon lokikirja ilmestyi Suomessa ensimmäisen kerran nimellä Rauniolinna (Otava, suom. Kaarina Ruohtula) 1949. Vuotta aikaisemmin kirjailija oli julkaissut esikoisromaaninsa I Capture the Castle kotimaassaan Britanniassa sekä Yhdysvalloissa, missä asui kirjoittaessaan. Uuden painoksen on suomentanut Marja Helanen-Ahtola. Vertailin suomennoksia keskenään, kun sain molemmat kirjat lainaan kirjastosta enkä huomannut niissä mitään suurempia eroja. Kumpaakin kirjaa luki sujuvasti, mutta työmatkoilla oli kätevämpi kuljettaa uudempaa kevyempää versiota, joka ei myöskään ollut niin pölyinen.


Ihastuin kirjaan heti ensimmäisistä sivuista lähtien. Minä-muotoinen kerronta on hellyyttävää ja hauskaa. 17-vuotias, älykäs teinityttö Cassandra Mortmain kirjoittaa päiväkirjaansa ja kertoo erikoisen perheensä tarinaa. Mortmainin perhe asuu mahtavassa rauniolinnassa vuokralla, mutta muuten herrasväki elää köyhyydessä. Huonekalut on myyty ja ruuasta on pulaa. Kuuluisa kirjailija-isä on julkaissut vain yhden kirjan, kärsii kirjoittamisblokista ja elää erakoituneena linnoittautuneena työhuoneeseensa. Cassandran persoonallinen ja värikäs äitipuoli Topaz toimii taiteilijoiden mallina. Muutaman vuoden vanhempi Rose-sisar haaveilee avioliitosta rikkaan miehen kanssa. Thomas-veli opiskelee ja perheenjäsen komea Stephen auttelee linnan töissä. Asiat muuttuvat, kun linnan varakas amerikkalainen vuokraisäntä tulee veljensä kanssa asumaan lähistölle. Rakkautta on ilmassa! Kirjastonhoitajatuttuni sanoi minulle viisaasti, kun ihmettelin kirjan sijaintia romantiikan puolella, että Rakkaus maailmaa pyörittää!


Mitä tyttökirjamaista Linnanneidon lokikirjassa siispä on? Cassandra haaveilee kirjailijanurasta kuten monet muutkin tyttökirjojen sankarittaret. Cassandrassa on Uudenkuun Emiliaa, Virvaa Seljaa ja vähän Pikku naisten Jo Marchia. Jon tavoin Cassandralle vaatteet eivät ole niin tärkeitä kuin taas Rose-siskolle vrt. Jon sisko Amy March. Cassandra rakastuu onnettomasti sisarensa kihlattuun. Voi sitä teiniangstia, joka välillä hieman ryydyttikin! Cassandralla on myös uskontoon liittyviä vakavia pohdintoja. Minun oli pakko selailla Pikku naisia ja Viimevuotisia ystäviä, kun aloin miettimään, että Amyhan nai Laurien, kun Jo ei häntä huolinut. Ehkäpä Jo ei halunnut antautua rakkaudelle ja intohimolle. Järkiavioliitto, joka vieläkin ärsyttää! Pidin muuten Cassandran loppuratkaisusta. Siinä oli jotain feminististä meininkiä. Toisaalta minua nauratti epäsovinnaisuudet, jotka eivät ole kovin tyttökirjamaisia piirteitä kuten Rosen ehdotus itsensä myymisestä rahan ansaitsemistarkoituksessa. Myös Cassandran alkoholin nauttiminen baarissa alaikäisenä ei ihan sovi vanhanajan tyttökirjahenkeen. Seksuaalisuuteen vihjattiin myös, mutta hyvin hienovaraisesti.


Vaikka loppupuolella jonkin verran puuduin, niin kirjan miljöö on aivan ihana ja maisemakuvaus linnan ympäristössä. Montgomeryläisyyden voi aistia, ja Smithin tyyli on hyvin humoristista. Kiinnostavia oli myös vastakkainasettelut perienglantilaisuuden ja amerikkalaisuuden välillä. Unohtumattomana ja visuaalisena kuvana varmasti jää mieleeni ikuisiksi ajoiksi kuutamouinti vallihaudassa...


Lopuksi, vielä kertokaahan vinkkejä muista mahdollisista aikuisten tyttökirjoista. Mitkä ovat teidän mielestänne aikuisten tyttökirjaklassikkoja?


p.s. Kannattaa myös tehdä Amman kehittelemä testi, sopiiko Linnanneidon lokikirja juuri sinulle!