Mitähän lukis?

Viime päivinä olen tehnyt mahtavia kirjalöytöjä antikvariaateista. Tyttökirjojen lukemisen ohessa haluaisin nyt lukea jotain muuta, mutta en osaa oikein päättää. Mitähän siis lukisin seuraavaksi näistä uusista hankinnoistani?

Kampintorin antikvariaatissa on viime vuoden monia uutuuskirjoja vain 3 eurolla kappale! Pääni oli mennä pyörälle, kun näin mahtavat kirjapinot. Dekkareita en ole lukenut vähään aikaan ja Ann Rosmannin Majakkamestarin tytär kyllä houkuttelee merellisellä ja saaristolaistunnelmallaan. Toisaalta olisi kiinnostavaa lukea pitkästä aikaa kotimainen kaunokirjallinen teos. Marja Leena Virtasen Kirjeitä kiven alle on niin paljon blogeissa hehkutettu, että tähän pitäisi viimein tarttua.

Sylvia Plathin päiväkirjat on sellainen kirja, joka on ollut pitkään lukulistallani. Aivan mahtavaa, että sain kirjan omakseni! Toki haluaisin päästä lukemaan Sylvian omaelämäkertaa, mutta kirjan paksuus ei tällä hetkellä oikein houkuta. Anja Kauppalan elämäkerrallinen teos Albina. Aleksis Kiven suuri rakkaus taas vetää todella paljon puoleensa. (Onhan se hiukkasen ohuempikin.) Anne Ollilan Aika ja elämä teoksessa taas tutkitaan 1800-luvun lopun aikakäsitystä. Kulttuurihistoristoriallinen tietokirja sopisi hyvin nyt lukemistooni.


Lastenkirja John Boynen Nooa Notkoniitty karkaa kotoa on tarkoitettu kaikenikäisille. Lasten kanssa on tällä hetkellä niin paljon kirjoja yhdessä luettavana, että tämän voisinkin lukea pelkästään itse. Menisi se nopeamminkin. Hihkuin innosta, kun sain Kirsti Kurosen uutuuden Omenapuu laulaa. En kehtaa edes tunnustaa, minkä verran maksoin siitä. Mutta Senaatin antikvariaatissa kaikki lasten- ja nuortenkirjat ovat edullisia kirjan iästä riippumatta.

Samasta antikvariaatista löysin nämä Marita Lindquistin Maleena-kirjat. Tekisi mieli kerätä kaikki sarjan kirjat tai sitten laitan nämä verkkokauppaani. Maleenan joulusta luin Marian blogista ja se on hieman järkyttävä käsitellessään lasten äidin kuolemaa. Pitäisi varmaan lukea se!
Vai lukisinko sittenkin vanhan ajan kepeää ja romanttista naisviihdettä ja vieläpä miesten kirjoittamaa? Nämä kansikuvat ovat kyllä oikeita herkkupaloja! Pörri-kirjan valitsin ihan nimen perusteella, kun se on niin hauska. Tästä on tehty elokuvakin. Apua! Väinö Pelkosen Kadettisulhanen onkin tyttökirja 40-luvulta. Huomasin nyt vasta, kun luin takatekstin. Siis niinpä! Löysinpä uuden tyttökirjailijan Väinö Pelkosen. Ilmeisesti kyseessä on neitoromaani.

Kaikki kirjat kiehtovat ja valinnan vaikeutta esiintyy aika usein. Postailen yhdestä tyttökirjasta, jonka saan pian luetuksi ja mitäs sitten?

p.s. Huomasin, että minulla esiintyy hirveän usein sana pitäisi...